United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hallussani olevista Walléen'in muiden läänien maaherroille lähettämien kirjeiden jäljennöksistä käypi selville seuraavaa, kuten näkyy Liitteistä: Ennenkun aikaisemmin mainittu, prokuraattorin kirjelmässä oleva määräys Anteckningar-kirjan takavarikkoon otosta oli saapunut Viipurin maaherralle, oli Juteini lähettänyt, tälle tekemänsä ilmotuksen mukaan, 50 kappaletta tätä teostaan meritse kirjansitoja Holmström'ille Ouluun oululaisen prikin Carl Alexander'in mukana, jota alusta johti laivuri Mathias Löthman Raahesta.
Kreivi *Carl Gustaf Mannerheim*, syntynyt 1797, tuli filosofian tohtoriksi 1819, Vaasan läänin maaherraksi 1833 ja Viipurin läänin 1834 sekä Viipurin hovioikeuden presidentiksi 1839; kuoli 1854. Oli avioliitossa vuodesta 1832 *Eva von Sehantzin* kanssa, joka oli syntynyt 1810 ja kuoli 1895.
*Carl Linder*, syntynyt 1796, tuli ylioppilaaksi Upsalassa, meni sitten sotilaspalvelukseen, tuli majuriksi Moskovan rakuunoihin, oli sittemmin 2:n suomenmaalaisen jalkaväkirykmentin päällikkönä, aateloitiin 1830, sai eron palveluksestaan everstiluutnantin arvolla 1831, kuoli 1866.
Mutta kun nainen aikoi nousta, kaatuikin hän pitkälleen kylmälle maalle. Anna! Rakkaani! huudahti mies, tarttuen häneen ja nostaen hänet ylös. Carl! kuiskasi nainen, katsoen pitkään auttajaansa. Kuuvalossa näki viimemainittu, että naisen suusta tiukkui verta, jota levisi hänen huulilleen. Hyvä Jumala! huudahti mies, miten on laitasi Anna, Anna?
Carl, virkkoi nainen teeskennellen levollisuutta, hoida sinä vain yhtä airoa ... minä soudan toisella ... ponnistakaamme vielä puolen tuntia ... sitten olemme turvassa... Jos vaivumme epätoivoon, olemme hukassa! Niin, niin!... Hukassa, hukassa! Ainoastaan pelkurille käy hullusti! huudahti nainen päättävän rohkeasti, mikä ratkaisun hetkenä yleensä on ominaista hänen sukupuolelleen.
Meidän yhteinen harrastuksemme, historia, liitti meidät lähemmin toisiimme ja me luimme yhdessä silloin juuri Lamartinen ulosantamaa »Girondistein historiaa». Meidän joukkoomme liittyi silloin joskus suurilahjainen Carl Johan Edelsköld, joka myöskin muutti tuonen tuville elämänsä kukoistus-ajassa.
Talvet he oleskelivat Tukholmassa, ottaen osaa sen yleisiin huvituksiin... Mutta sellaisia iloja ei osteta vänrikin palkalla eikä muutamilla öljyvärimaalauksilla rahapohatoista niin köyhässä maassa. Miksi sulkeudut niin usein yksinäsi, huoneeseesi, Carl? kysyi Anna häneltä kerran. Minulla on tekeillä muuan piirustus, vastasi viimemainittu arastelevin katsein.
Kreivi *Carl Armfelt*, syntynyt 1836, tuli ylioppilaaksi 1854, omisti Rauhalinnan tilan ja Turun rautateollisuuspajan, kuoli 1890. Oli avioliitossa vuodesta 1860 *Eugenie Palmfeltin* kanssa, syntynyt 1840. Aivan lähellä toisiaan sijaitsi siellä siis kaksi Armfeltien taloa. Kaksinkertaisesti oli siten aihetta sinne vierailulle lähteä ja suvun siellä yhteen yhtyä.
Talvella v. 1918 1919 kun Carl Liebknechtin nimi ehtimiseen mainittiin sanomalehdissä ja hän esiintyi Saksan kommunistien, bolscheviikien y. m. äärimmäisten joukkojen johtajana Berlinissä, kääntäen kiväärit ja kuularuiskut entisiä aatetoverejaan, sosialisteja, vastaan, menivät minun ajatukseni entistä useimmin hänen kunniallisten vanhempiensa kotiin, missä olin nähnyt hänetkin nuorena, toivorikkaana juristina.
Kun jo monasti olin havainnut, että rva L. liikkui kirjallisuuden alalla hyvinkin kotoisasti, tulin ajatelleeksi, että hän ehkä itse kirjoitti, tai ainakin toimi arvostelijana. Käytin siksi parin sekunnin väliaikaa keskustelussa ja kysyin hänen vanhimmalta pojaltaan, Carl Liebknechtiltä, joka oli naapurini, kirjoittiko hänen äitinsä.