United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin kyty hyvin pitävi Kun ennen veli kotona." Morsian mäellä itki, Vesitiellä vieretteli, Kaivotiellä kaikerteli. Päätyi sisko kuulemahan. "Mitä itket siskoseni, Nuorempaiseni nurajat, Natoko pahoin pitävi?" "Niin nato hyvin pitävi Kun ennen sisar kotona." Morsian mäellä itki, Vesitiellä vieretteli, Kaivotiellä kaikerteli. Päätyi setä kuulemahan.
Siitä lieto Lemminkäinen, päästyä kotiperille, tunsi maat on, tunsi rannat, sekä saaret jotta salmet, tunsi vanhat valkamansa, entiset elosijansa; mäet tunsi mäntyinensä, kummut kaikki kuusinensa ei tunne tuvan aloa, seinän seisontasijoa: jo tuossa tuvan sijalla nuori tuomikko tohisi, männikkö tupamäellä, katajikko kaivotiellä!
Ei ollut hän alussa uskaltanut luottaa siihen, mitä emäntä tuli kertomaan, että Kari oli häntä Panulta kosinut ja luvannut lunnaita maksaa, niin paljon kuin Panu tahtoo. Mutta kun Kari aina omakseen kutsui ja kaivotiellä tavatessaan karitsakseen nimitti, jonka kerran olallaan kotiinsa vie, niin herahti ilokyynel silmästä, ja monet yöt se ajatus ullakossa valvotti.
Morsian mäellä itki, Vesitiellä vieretteli, Kaivotiellä kaikerteli. Päätyi emo kuulemahan. "Mitä itket piikaseni, Nuorempaiseni nurajat, Anoppiko pahoin pitävi?" "Niin anoppi hyvin pitävi Kun ennen emo kotona." Morsian mäellä itki, Vesitiellä vieretteli, Kaivotiellä kaikerteli. Päätyi veikko kuulemahan. "Mitä itket siskoseni, Nuorempaiseni nurajat, Kytykö pahoin pitävi?"
"Siitä tunsin sinun kotisi, Se merkki sinun ko'issa: Pihlajikko pirtin eessä, Tuomikko tuvan takana, Koivikko kotamäellä, Katajikko kaivotiellä, Kuusisto kujoisten suussa, Petäjikkö pellon päässä, Tammi keskitanhualla, Hetet tammen juuren alla, Kultakansi kattehena, Kultakauha kannen päällä." "Mitäpä meillä laaittihin, Raattihin minun koissa?"
Välistä näki tytön saunapolulla, välistä kaivotiellä, silloin tällöin rannalla poukkujen pesussa. Lumotuksi hän välistä luuli itsensä, lumotuksi sanoi häntä äitikin. Ja sen jälkeen lienee hän ollutkin lumottu, kun tytön lehdossa tapasi lehdeksiä taittamassa ja kiersi kätensä hänen ympärilleen.
Silloin seppo Ilmarinen koppoi neien korjahansa, iski virkkua vitsalla, sanan virkkoi, noin nimesi: "Jää hyvästi, järven rannat, järven rannat, pellon penkat, kaikki mäntyset mäellä, puut pitkät petäjikössä, tuomikko tuvan takana, katajikko kaivotiellä, kaikki maassa marjan varret, marjan varret, heinän korret, pajupehkot, kuusen juuret, lepän lehvät, koivun kuoret!"