United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ma liian vanha oon vaan leikkimään, Ja toivomatta jäämään liian nuori. Mink' onnen mailma mulle suoda vois? "Oi kielly! heitä liika-toivot pois!" Kas noin se vanha virsi kaikuu, Mi soipi kunkin korvihin, Jot' aina vaan yhä käheemmin Jok' ainut hetki meille raikuu. Kauhulla mielin aamuin valvahdan Ja karvas itku poskiani valaa, Kun päivän nään, mi kulkiessahan Ei täytä rahtuakaan mitä sydän halaa.
Vapaus, veljeys! huuto raikuu; jo rauhanmies käy miekkahan, ja torit täyttyy, kadut kaikuu, näät murhajoukkoin riehuvan. Hyeenain lailla, kilvan kiistäin, siin' irnuu vaimot ilkkusuin, kuin pedon hampain irti riistäin sydämet äsken surmattuin. Ei mikään ole pyhää, taukoo jo tunteet, joita kainous toi, ja hurjuus kaikki sulut laukoo, ja ilkivalta mellakoi.
Ja joka kerran, kun tuo sävel raikuu, niin soittimesta armahani kaikuu kuin ensi lemmen soinnut riemuineen. Ja lempemme kun vihdoin sammuu, haihtuu, ja uskolliseen ystävyyteen vaihtuu, luo laulu sillan *aikaan menneeseen*.
Aina sorja Suomen kieli Kaikukoon sun huuliltais, Asukoon Suomen mieli, Laulaja, sun rinnassais! Suomen laulu. Kuule, kuinka soitto kaikuu, Väinön kanteleesta raikuu: Suomi laulelee! Suomi laulelee! Kuule, hongat huokaileepi, Kuule, kosket pauhaileepi: Suomi laulelee! Suomi laulelee! Katso, jäät kuin pohjasessa Välkkyy päivän paistehessa, Suomi laulelee! Suomi laulelee!
"Vai niin." "Nyt olen maannut valveilla koko yön ja ajatellut laulua; mutta en saa sitä kokonaiseksi. Laulu oli pienestä tytöstä, joka kävi karjassa." Ja nyt lauloi tyttö: "Käy orponen metsällä paimenna Ja torvensa vuorilla kaikuu, Ja äänen hän kuulee laineilta, Siell' Ahdin kantelo raikuu.
Meidän hurraa kankaat kaikuu, Niinkuin tuhat ääntä ois, Vaarat virkkaa, rannat raikuu: Väkivalta täältä pois! Laukku selkään, miekka vyölle, Tulikeihäs olalle! Vihurina veren työlle Rientäkäämme rajalle! Meidän tääll' on niityt, pellot, Meidän lehdot, laaksot, puut; Meidän karjan kuuluu kellot; Meidän maata ei saa muut. Kas, kuin sotalippu liehuu, Entäin kohti etelää!
Kanteletar seppelöi Väinämöisen. Kansa kohottaa laulajalle käsiään. Paimensoittoa raikuu. Kuulehan, Kalevan urho! En ole moista ennen kuullut. Tämä on suuri Suomen juhla Eikä heimojen pitoja: Sinun maasi on minunkin, Siskot, veljethän olemme! Siksi leivänkin ja'amme, Onnen kaiken Kuunnelkaamme! Hyvät haltiat heräävät, Salaperäisesti. Irti pääsevät pahatkin. Metsät kiehuvat mesiä, Salaperäisesti.
Olin aikonut salata kaikki ihmisten silmiltä, mutta Herran ääni raikuu sielussani tuomiopasuunana, ja minun täytyy tunnustaa. Vein kirjeen ruotsalaiseen leiriin ja vastauksen takaisin ja kerroin viholliselle kaikki mitä tiesin ja kuulin pääkortteerissa ja Haminassa. Mutta väärä tie on Herralle kauhistus ja Hänen vihansa polttaa päätäni kun tuli. Voi kaikkivaltias Jumala!
Koi, anna aamun joutua, Hän saapuu, saalis seurassa Ja voittolaulut raikuu. Niin nuoret, vanhat riemuitsee, Ett' ilmanranta kohisee Ja kylän kummut kaikuu." Sai vihdoin päivä puolehen, Syyspäivä tumma, sumuinen, Kuin murhevaipassansa. Vaan silloin hetkeks' aurinko Pilkahti pilvilouhisto Sen laski luolastansa. Nyt kansa kulki kujallen Ja voittajille riemuiten Se kiitoslaulut kantaa.
Vaan poika laskee kulkemaan yhä uusia ääniä, jotta raikuu ilma kaikkialla. Sinne jäi poika soittelemaan ja kuuluu vielä torven ääni, vaan vaipuu sekin, vaipuu tuolta etäältä, etäältä se kuuluu, nyt enää vienosti, hyvin vienosti ja pian lakkaakin ei yllä se enää tänne. Tuollapa on talo. Vihantana paistavat pellot, ja muuatta kylvötöntä peltoa ollaan kyntämässä.