United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuule, kaunonen kanteleeni! Sa soitellos sävel Sulonen! Ma jätän leikkimä-tantereeni: Jää hyvästi, elo ilonen! Sa soitellos elon ikiriemut Ja surun soittaos sävelet, Kaikill' antaen silkkihienot, Kullan kirkkahat lauluset. Sielun tuskista suru-kielet Nivo, niillä sä hivele Ihmistunnetta, kaikki mielet Kaiho silkillä sitele!
Kun huhu Kautokeinossa levisi, ett' André muukalaisen mukana tulee ulkomaille menemään, niin nytkös väkeä virtaili kanttorin kotihin. Jok' ainoasta tuntui kuin jos joku osa hänen omasta lihastansa ja verestänsä olis ulos reväistävä. Eikö hän ollut heidän yhteinen lapsensa ja veljensä? Eikö heillä kaikill' ollut omistusoikeus hänehen? "Mikä sulorunoisuus?
Siitä nyt muistuta, istuos luo, käsin polvia kiedo, ehkäpä auttava oisi hän urhoja Troian, akhaijit sortava laivoilleen meren ääreen, lyöminä miekan, kaikill' ett' yliherrastaan ilo oikea oisi, kansain pää tuta sais Agamemnon, Atreun poika, työnsä, akhaijein parhaan kun pani arvoa vaille."
ei myös, ett' avaimet nuo mulle suodut olisi tulleet merkiks sotalipun, mi liehui vastaan muita kastettuja; ei että kuvani ois leimaks tullut rahalla myötyin, vääräin valtuuksien, ma joist' oon kalvennut ja punastunut. Paimenten puvuiss' ahnaat käyvät sudet, kun täältä katsoo, kaikill' laitumilla; ah, Luoja, miksi varjelukses viipyy?
Kerro, kuinka se tapahtuu. TAPANI: Asia on aivan tälleen: Kaikill' on kuningas sama, jos jaksat, hyvinkin raadat, jos et, syöt, makoat kaikki ruokkivi kuningas. KANSA: Vie meitä, johata meitä tuolle puolen Lemmenlahta! LEMMINK
Toista myös katsokaa, mi huokaellen tehnyt on poskellensa vuoteen kämmenestään! Isä ja appi on he 'Ranskan turman'. Sen riettaaksi ja likaiseks he tietää, ja siit' on tuska, heitä tutjuttava. Tuo vankka-vartinen, mi rinnan laulaa kerällä tuon, joll' on niin suuri nokka, hyveillä kaikill' oli sonnustettu.
Mut anteeks suokaa! Mun luulon' ei voi teitä muuttaa. Kirkkaat Viel' enkelit on, vaikka kirkkain lankes. Vaikk' olis kaikill' ilkeill' armon muoto, On armo armon näköinen tok' aina. MACDUFF. Siis toivoni ma kadotin!
Riemuinen mull' on rinta; Minust' on kallis hinta: Mun Jesus osti verin, Min ristin alta perin; Tuo ei vain tyhjä juttu, Vaan kaikill' aivan tuttu. Ja rikas olen aivan, Kun itse Herra taivaan Perinnön rinnallansa Suo valtakunnassansa. Elämänkertani. Minä olen kaikki vahingoksi lukenut ja ne raiskana pidän, että minä Kristuksen voittaisin.
Niin päättyy aulius: ken rahojaan Ei kaita voi, se kaitkoon huonettaan! Neljäs kohtaus. Sali Timonin asunnossa. 1 VARRON PALVELIJA. Kah, Titus ja Hortensius, huomenta! TITUS. Huomenta, rakas Varro! HORTENSIUS. Lucius! Vai täällä tavataan? LUCULLUKSEN PALVELIJA. Ja sama kaikill' On asiakin kai; mun koskee rahaa. TITUS. Niin näidenkin ja meidän. LUCULLUKSEN PALVELIJA. Kah, Philotus!
Asemalla oli miestä koolla niinkuin metsää, pieksuniekkaa miestä. Kellä kivääri ja kirves kellä, kaikill' yhtehinen intomieli. Yltyi siinä poikienkin into, yltyi niinkuin tuli tappuroissa: tulkoon vaikka lempo ryssän kanssa, sata yhtä vastaan, täältä saavat lähtöpassit parempaan he paikkaan! Saapi kerran korkoinensa ryssä, mit' on hälle velkaa suomalainen.