United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !


Olin niinkuin linnassa valkeassa, min joskus nähnyt jo olin ma lassa. Mut nähnyt kaukaa kuin sateenkaaren tai Hesperiidien hedelmäsaaren. Se seisoi keskellä sypressilehtoin, sitä aurinko kultasi aamuin ja ehtoin. Ja marmoriportaat vei virralle siitä, mut koskaan kukaan ei kulkenut niitä. Nyt siellä olin, en tiedä, miten, en miettinyt: usein käy unessa siten.

Voishan sitä, ellei oisi sairas lässä, lautsall' lepäis nainen norja, joka voittajille jäisi, oisi vainolaisen orja, ryssän miestä miellyttäisi. Hurtan hurjat silmät suurtuu, mutta sydän itkee, suree, urat poskipäihin uurtuu, kun hän hammastansa puree: kiljahti hän kerran, sitten kylkirauan kylmän pisti puhki rintain ripeitten; siihen jäi se niinkuin risti.

Veegalla Granaadan loistaa Sotaleirit kahapuolla; Voimiaan Fernando uljas Maurein kanssa mittaa tuolla. Leiriss' itse Isabella Hovinaisineen on lässä; Ritareit' on kauniit silmät Urostöihin kiihtämässä. Vastapäätä vallill' istuu Alla silkkibaldakiinin Nuoret maurittaret tummat, Hurmaavat kuin säihke viinin.

Rukoile itsesi puolesta: Jumala, rakas Isäni, Ain' ole mua lässä, Ann' anteeks pahat tekoni, Virheeni elämässä.

"Ota aittani avaimet, Mene aittahan mäelle, Pane paita palttinainen, Liitä liinan aivinainen, Hame verkainen vetäse, Sio päälle silkkivyöhyt, Kaulahan heliät helmet, Kullan sormus sormehesi. Tulet entistä ehompi, Paljo muinaista parempi." Tee minua tikkariksi. Menin piennä paimenehen, Lassa lammasten ajohon; Yhtyi yrkä vastahani, Kysytteli, lausutteli "Joko tieät tikkaella, Joko ommella osoat?"

Muistatko, Simo, seppä-Antin laulua, muistatko? Tanssipas, veikkonen, tanssipas tässä, Nyt koska viina ja viulut on lässä. Hei, se oli laulu, sorja kuin suven suloisuus! Simo. Ha ha ha! Vanhastakin tulee konkari, ja selvänä yksvakainen mies kuin herrastuomari. Tuota se tekee jumalanvilja. Jaakko. Viinaa tänne!

Oli mulla muoto muinen, oli muoto muien rinnan, kun ma notkuin nuorempana, kasvoin heinän karvallisna. Hyvä oli lapsen lassa olla hyvän vanhemman varassa; ikävä isättä olla, outo äidittä eleä, vaiva suuri vanhemmatta: pimeä isoton pirtti, vaikka päivä paistakohon, sokea emoton soppi, vaikka kuu kumottakohon. Kanteletar. Korpi kurjalla kotina.

Ei se niin oma emonen, Noin sanois oma emonen: "Nouse ylös noutamani, Kaapsahtele kantamani, Puhu tulta tuomaseni, Lietso liekuteltuseni; Kun et jaksa, niin lepeä, Ja lietso levättyäsi!" Kasvoin lassa armotonna. Eipä kasva kaikki lapset, Ei ylene yksikänä, Niinkun mie katala kasvoin, Yksipuolinen ylenin.

Kun kotilahden laineita ma ennen lassa sousin Tai kotikummun harjulle kun kevät-illoin nousin, Niin näin kaidan salmen suun ja siitä merta, merta, Mi silmiäni viehätti ja kiihoitutti verta. Tuo laaja, uljas ulappa se siinti houkutellen Ja sinne aina mieli mun nyt hehkui intoellen: Ei auta äidin varoitus, ei kyyneltulvat auta, Mun täytyy tuonne otteluun, vaikk' olkoon tuo mun hauta.

Jo tiirut tipahtelevi, Purjepuut tomahtelevi, Puraksihen purjenuorat, Mastot maiskahti merehen, Purjehet putoelevi, Hajoeli hattaroiksi; Noiksi tuulen vietäviksi, Ahavan ajeltaviksi. Kaarlo, kuulusa kuningas, Jo tunsi tuhon tulevan, Hätäpäivän päälle saavan; Jopa lässä lämmittävi, Jopa riipi rinnuksia, Nousun nappia hosuvi, Tullessa tulisen nuolen, Teräsnuolen tellätessä.