United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heidän venelaulunsa, joka sisälsi seuraavan tapaisia värsyjä: 'Tääll' on valkea muukalainen yksinänsä keskellämme, Vierahassa maassa ollen, häntä kaikki rakastamme, Arapilainen uskollinen häntä aina tottelee, Souda veli, vedä lujaa, että meri lähenee! kaikuu huolimatta kaikista niistä äänistä, jotka nyt ympäröivät minua, aina minun kuuntelevissa korvissani."
Tuo ääni soi minun korvissani niinkuin kaukainen ukkosen jyrinä: 'kohtaa minua Nehavendin lakealla. Minä tulen, jalo aave, vaikka kohtaankin tuomioni. Jabaster! Olenko minä nähnyt Jabasterin. Todellakin! Minusta tuntuu kuin olisin mieletön. Haa! mitä tämä on?"
Joskus tuntui kuin olisi itse Jumala minua vaatinut; mutta sitten tuli taas tuo kuolettava ahdistus ja lamautti tahtoni. »Kuka voittaa?» Kas se kysymys soi aina korvissani. Lyhyt oli se Norjan kevät. Herluf Hydefad ja monet muut hänen kanssaan sidottiin teilauspyörään sitä seuranneina kuukausina. Minua he eivät voineet tilille vaatia.
Mitä olikaan tapahtunut? Kaikki kauniin Tankredin huolimattomat, ivalliset, äänijuoksujen seuraamat sanat, kaikuivat niin epäselviltä ja hämäriltä korvissani.
Tuo vieras musta, jylhä haamu taas Mua lähestyy, se koht' on täällä jo. Hän kristalleita mulle tukitsee, Kuin talvinen yö tähtiä; mut' en Voi rakastaa mä niitä. Kolkkona Soip' äänensä kuin rautapakkanen, Niin korvissani paukkuu. Sydämmen Mä tahdon synnyin-maaltani ja sen On armas Salmo mulle vannonut. Oi kallis sydän, jonka loistona Kansamme toivot on ja kunnia Ja rakkaus sen jalo kaunistus!
Kaikki tämä kaikui oudosti korvissani, mutta vakaasti ajateltuani asiaa, en pitänyt sitä niinkään mielettömänä. Mikä ennen kaikkia minua ihmetytti oli kertomus oikeuden presidentistä, sillä hänen virkaansa hoiti nuori vaimo, joka oli syntynyt kaupungissa ja jonka hallitsija oli nimittänyt Kakiksi tai oikeuden presidentiksi.
Eversti katsoi terävästi poikaansa, joka nähtävästi joutui hämilleen. Vaunuissa vallitsi nyt äänettömyys. Armo ravisti päätään ikään kuin säestääksensä omia ajatuksiaan. Kerran katkaisi eversti äänettömyyden sillä, että hän hyvän-tahtoisesti hymyillen lausui: "minulla on vielä hänen kilin kilin korvissani!" "Kilin kilin?" toisti kornetti punastuen.
Minkätähden soi hänen äänensä alinomaa korvissani koko matkalla? Minkätähden tunsi käteni vielä hänen kätensä kylmän, heikon puristuksen, kun vein hänet ulos oikeuden istuntohuoneesta. Minä päätin äkkiä palata takaisin Englantiin. Kun palasin taloon, oli ilta. Lamppu salissa ei vielä ollut sytytetty.
Hän syyhytti suutansa rauhallisesti. Minä aloin hermostua. Kun yksinäinen kärpänen surahti korvissani, kiukustuin minä sille, tavotin hermostuneena sitä lyödä otsaltani ja ärähdin kiukkusen: "
Kauvan ja hyvällä vauhdilla liidettyäni yhä taajenevan ilman lävitse, joka suhisi korvissani, ehdin vihdoin lujalle maalle eläimen kanssa, joka pian sen jälkeen kuoli haavastansa.