United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Majassa myös Teidän loistakoon Kirkkahana tämä taivaan laina, Ympärillenne se virratkoon Valoa ja lämmitystä aina, Onnen, rauhan saakoon nousemaan Iloks kansamme ja isänmaan. Suomen Kuvalehti 15/10 1876; Kaikuja Hämeestä 1878. ALEKSIS KIVEN HAUTAKIVE
Fjalar kuningas ol' vanhennunna, Hiljaa vaan eli linnassaan, Kaukaan aikaan nähnyt ei ollut maataan Eikä ilmaa vesien henkinyt. Päivä oli noussut kirkkahana
Immyt hellä, laula vaan, Niin mä levon, rauhan saan! Elias. Oi, kuinka, kaunis ilta, Pysyt sä muistoissain! Ja tuntehia vielä Herätät rinnassain! Kuin kaunis oli ilma Ja järvi tyynenä; Sen peili kirkkahana Kuvasti saaria! Ja venehessä poika Nyt lauloi kullalleen, Odottain vastausta Sydämen tunteilleen. Kuu hopeehohdollansa Järvehen kajasti, Ja tähti lempeästi Kun äiti silmäili.
Mua kohtaan Tykon kuva kirkkahana Nyt kimmeltää ja aatokseni pyörtyy. HANNA. Sä haastelet eriskummallisesti. ELMA. Hourisinko? Ei, ei!
Siis ei toki mikään huoli Mieltämme voi rasittaa, Koska toivon, riemun puoli Kirkkahana heijastaa: Aika, jolloin tiedon valo Katkoo kahleet pimeyden, Jolloin uusi polvi jalo Astuu tietä siveyden. Hyväst' rakkaat opettajat! Onni olkoon osanne, Että vielä monet ajat Voitte jatkaa tointanne! Hyväst' oppilaitos kallis! Muistos pysyy pyhänä; Sun jos Luoja olla sallis Kansan valon lyhtynä!
Ja niinkuin illan suussa taivahalle heikosti heijastuvat uudet soihdut kuin vuoroin totta ois ne, vuoroin harhaa; minusta tuntui niin, ett' aloin nähdä ma uutten olentojen karkelohon tuon kaksoispiirin ympärille käyvän. Oi, Pyhän Hengen tosi leimahtelu! Se kuinka äkkiä ja kirkkahana mun silmihini häikäistyihin sattui!
On raitis aamu, Palmusunnuntai, ja ilma tuoksahtaa niin puhtahalta, mut kylmä tuntu on sen tuoksullai on vielä talvi, viel' on hallan valta. Jo kirkkahana aaltoo avaruus, jo päivyt paistavi, jo hohtaa hanki, vaan kaikkialla viel' on hiljaisuus ja taivas valju on ja maa on vanki.
En ole taivaan tähti, yön tulitorni vaan, Majakka Hankoniemen rannikolla; Ma johdan merimiestä, kun päivä jättää maan Ja vaarat väijyy salakalliolla. Pimeenä, kirkkahana valoni vaihtelee, Ja merimies sen näkee ja iloll' aattelee: »Se mahtaa Hankoniemen silmä olla.»
Uskoin, toivoin, rakastaen käydään ristin sotiin, Ja kun sodat päättyvät, niin tullaan taivaan kotiin. Taivaan koto kaunis olkoon määränämme meillä, Niin jo tääll' on ristin alla riemu murheen teillä. Taivaan portit avattuina ovat meille kohta, Taivaan sali kirkkahana kunniasta hohtaa. Hurskauden vaattehilla puettuina saamme Seurata ja riemulauluin kiittää Karitsaamme.
Voit vastata: »Niin mull' on mielihalu hänehen, joka yksin elää tahtoi ja kuoli naisen tanssin vuoks', ett' tunne, en Kalastajaa enkä Paavalia.» Yhdeksästoista laulu Tuo näkyi avosiivin kaunis kuva mun eessäin, nautintohon autuaasen iloiset sielut kaikki yhdistäen. Jokainen näytti rubinilta, jossa niin kirkkahana säde päivän paloi, se että heijastui mun silmihini.