United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lapsi kannettiin ristille, ensimmäisenä; sitten tulivat hänen äitinsä vanhemmat ja sitten hänen isänsä, ilokyyneleet silmissä. Koko seurakunta seisoi kirkon edessä, sekä nuoret että vanhat, odottain Toivosen tuloa. Hiljan ja ystävällisesti sanoivat kaikki, sitä myöden kuin hän kävi heitä sivuitse: »Hyvää huomenta, Isä Toivonen!» Sitten häntä kaikki seurasivat kirkkoon.
»Mut minäkö voin murtaa sulut lain, Anastaa ohjat kohtalon, ma heikko? Minunko esiin nousta piti? Vain Sit' ett'en tehnyt, pidä vikanain, Mut vihall' älä mua sorra, veikko!» Hän vaikenee, pää painuu rinnoillen, Ja kuumaan kyynelvirtaan ääni raukee. On lausunut hän kylläks veljellen, Avoinna syli, astuu askelen Odottain että veljen syli aukee.
Siellä loistat puhtautta, Kauneutta, hurskautta Toivon-tähtenäni näyt. Olet päivän säde hellä, Joka lemmell' ijäisellä Johdat mun luo auringon, Josta rauhaa autuasta, Josta itse Jumalasta Vuotaa voima elohon. Maast' ihminen luo auringon Matkustaa kuoltuansa. Sä tiedät, siellä Luoja on, Odottain lapsiansa. Vaan tähdissä Hän matkalla Suo lasten huo'ata.
Hän vaikenee, pää painuu rinnoillen, ja kuumaan kyynelvirtaan ääni raukee. On lausunut hän kylläks veljellen, avoinna syli, astuu askelen odottain että veljen syli aukee. Mut kuohuin povi nousee Juhanin, hänessä kiukku, tuska raivoaapi; ja seinält' olan takaa vihdoinkin hän tempaa viritetyn pistuolin ja vastineeks sen veljeen ojentaapi.
LAERTES. Kuninkaani, Suotuista lupaa Ranskaan palata, Jost' omin ehdoin tänne Tanskaan tulin Valani tuomaan kruunauksessanne. Nyt tehtävä kun tehty on, niin myönnän, Ett' aatos, mieli jälleen Ranskaan palaa, Odottain armollista lupaa teiltä. KUNINGAS. Suostuuko isäsi! Polonius, sano.
Cornwall, poikan', Ja te, Albania, poikan' yhtä rakas, Vakava tuumamme on tällä hetkell' Ilmaista tytärtemme myötäjäiset. Näin vastaisia riitoj' estääksemme. Burgundian ja Ranskan prinssit suuret, Nuorimman tyttäremme kilpa-yljät, Tääll' ovat kauan lemmen pyyteill' olleet Vaan vastint' odottain. Ett' anti runsain tulis osaks sille, Joll' ansio on suurin. Goneril, Esikko, puhu ensin.
Torsten esitti, että pakenisimme yhdessä johonkin erämaahan Venäjän rajalle, eläisimme siellä vaikka missä pikku mökissä, odottain parempia aikoja. 'Ja ehkäpä siellä saataisiin olla päällikkönä ja apuna kansalle vihollista vastaan', sanoi Torsten. Torstenin vanhemmat eivät olleet rikkaat, mutta kovin aatelisylpeät.
Oi, kallis äiti, lahja armias, Useesti lasna nukuin rinnoillasi Voi, silmäykses, sielus huokaus, Ne sydämeni pohjaan tunkevat! Ah, muistutukses, rintas rukous Ijäti sielussan' ne valvovat! Läks äiti pois! Ei itku haudallaan, Eik' kultapatsas maksa vaivojaan, Vaan multa tää, jon nukut helmassa Odottain suuren päivän pasunaa, Se mullekin on maassa kalleinta Ah, vanhempain ja munki hautuumaa!
Kuolema antoi Sofronian kasvoille rauhansa, tuon taivaallisen kirkkauden, joka jo hänen eläissänsä oli hänelle omituinen, kaikki oli hänessä niin, kuin olisi hän nukkunut, odottain äänen huutavan, että hän uudestaan heräisi. "Oi suloinen, kaunis tyttäreni", puhua tyrski vanha mies, "minkätähden piti sinun jättää minut tänne?
Me kummastumme; seisoimme jo kauan, Odottain polves arkaa notkistusta, Kosk' olen kai lain mukaan kuninkaasi. Jos olen, kuinka tohtii jäsenesi Unohtaa maksaa mulle velkaisuuttaan? Ja jos en ole, näytä Herran käsi, Jok' erottaa mun hallituksestani. Ei käsi, joka verta on ja luuta, Voi valtikkani pyhään kahvaan käydä, Pait varkain, häväisten tai väkivalloin.