United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me olemme häntä pitäneet kuin kukkaa kämmenellä, puhui hän sillä välin kuin vuoron silmiään pyyhki, vuoron nenäänsä tyrski, Ei häneltä ole kielletty mitään milloinkaan, ja parhaimman mukaan häntä on koetettu hoitaa. Mutta ei hän sittenkään ole ollut tyytyväinen, monasti se kyllä huomattiin Mamma, elkää puhuko sillä tavalla. Niin se on, sinä et ole ollut tyytyväinen sittenkään.
"Isäni, isäni", tyrski Loviisa, "oli syynä Meyerin kuolemaan". "Kuinka? Ei suinkaan! Hänhän kuoli halvaukseen?" "Ei, ei", selitti Loviisa, mutta ei voinut jatkaa.
Voi, kun et minulle ennen mitään sanonut, ja minä luulin sinun vain narrailevan", tyrski Anna-Maija. "Voi tokkiisa, kun et ennen mitään virkkanut!" "Mitäs se tekee, kun nyt sen tiedät kumminkin?" sanoi Risto. "Niin, vaan kunpa minä jo lupauduin Riitalan Matille." "Mitäs semmoisista luvista", arveli Risto taas, "mokomalle miehelle!" "Vaan mepä jo suudeltiinkin", selitti Anna-Maija.
Pitkänen saa välistä kuuskin markkaa päivässä, kun hyvin sattuu.» Mari tyrski naurua yhä. »Ei minun päiviäni! Onpa sitä vähän soma nähdä, kun tämä Ai, ai, ai, ai, hyvä isä siunatkoon!» Jussi oli karannut hänen niskaansa. »Ilkutkos vielä?» Miina makasi pitkin pituuttaan lattialla ja Jussin kovat kourat uudestaan hänet paiskasivat alas, kun yritti vaan nousemaan.
Mutta kun tytöt käskivät »lystimpiä» lauluja antaa, niin silloin tuli tämmöisiä: Nättiä poikia ootettiin, mutt' eipä niitä tullut tytöt tyrski tuskissaan ja huolivat kuin hullut. ja sitä mukaa olivat sitten silmätkin viekkaasti sirrallaan, ja sitä mukaa keikahteli nuotti.
Oliko hän narri vai mikä?... Keskellä Aletten kuohuvia tunteenpurkauksia, hänen syyttäessään häntä kovuudesta ja sydämettömyydestä joka ei edes nyt, kun poika itkien tyrski viereisessä huoneessa, taipunut myöntämään, että hän oli väärässä; kun Aletten huulet vapisivat ja hän katsoi mieheensä melkein kuin tämä olisi rangaissut häntä eikä poikaa, seisoi Jakob koettaen hänen säihkyvistä silmistään, hänen kauniilta, vihaisilta huuliltaan etsiä ja sisäisesti miltei kerjätä, että hänen hyvästä rakkaasta sydämestään pääsisi näköisälle edes pieni lämmin pilkahdus, muistuttaen siitä, että lopulti he kaksi sittenkin olivat toisilleen kaikki kaikessa.
Kuolema antoi Sofronian kasvoille rauhansa, tuon taivaallisen kirkkauden, joka jo hänen eläissänsä oli hänelle omituinen, kaikki oli hänessä niin, kuin olisi hän nukkunut, odottain äänen huutavan, että hän uudestaan heräisi. "Oi suloinen, kaunis tyttäreni", puhua tyrski vanha mies, "minkätähden piti sinun jättää minut tänne?
Kun ei kestäne niin katketkoon. Tällä ei ole sielua, ärjäisi nimismies ja entistä vihaisemmin löi hevosta. Mooses ei voinut olla itkemättä ääneensä; hän tyrski itkua ja pyyteli: »
Ja Miina nauroi, että hytkähteli, koetti talttua, pani kämmenensä suun eteen, mutta nenän kautta tyrski pidätetty nauru kahta hullummin ilmoille. Eikä auttanut muu, kuin lähteä keittiöön ja antaa täysi valta halulleen: hän hahatti niin, että oli katketa, silmistä juoksi vesi ja sydänalaan koski. Selma oli punastunut aina ohimoita myöten. Hän kääntyi ikkunaan päin ja katseli kadulle.
Kaisa-emäntä itse näet riippui Kalle Kelvottoman kaulassa ja itki, itki ihan kuin pieni lapsi. "Sinä, sinä", tyrski Kaisa-emäntä, "sinä et ole nahjus mies, vaan aukasit minun silmäni, sillä minä olin sokea, mutta kun naiselle jää kaikki hallitus, niin muuttuu hän väkisinkin 'pedoksi' ja sitte on sydän haleta mutta nyt on taas kaikki hyvin. Voi Kalle-kulta!