United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hänellä oli ollut kuva omasta elämästänsä: kaikki siinä oli niin nättiä ja pientä ja hyvää; sen alku ja sen pää oli auringonpaisteinen kotipappila; siitä lähti kaikki elämä niinkuin säteet lähtevät keskuksesta. Mutta tuli aika, jollon tämä keskus hävisi. Sen kanssa kaikki säteet pimenivät, hajosivat, kaikki sekaantui.

Eräänä ehtoona otti hän kaksikymmentä markkaa rahaa plakkariinsa, kellonsa pisti hän myös plakkariin, ja merivaha-piipun hampaisiinsa, ja lähti huijaamaan. Aamulla tulee hän takaisin murheellisen näköisenä, lähestyy vanhaa äitiänsä ja alkaa laulaa vedet silmissä, suu väärässä ja pää täynnä viinaa: "Piippuni olen pelannut, Ja kelloni olen juonut, Enkä ole nättiä tyttöä Mammalleni tuonut".

Voileivät kaivetaan esiin, kaivetaan juustokäärö ja kalakäärö ja keitetyt munat, ja ateria alkaa. Olutta saa ostaa siellä täällä olevista myymälöistä, joista siis haetaan särvin. Niin kodikasta, niin »nättiä»! Yli koko kentän lepää sopusointua ja rauhaa. Ei rähisevää ääntä kuulu mistään, ei toraista sanaa, ainoastaan tuota samaa laulua kaikuu sieltä, täältä, tammien juurilta.

"Niin, teillä pitää kaikki oleman niin nättiä ja siivottua, kuin te itsekin olette". "Kiitoksia paljon kohteliaisuudestanne. Se on hauskaa, ett'ette ole kaikkia hukannut tohtorilla". "Tulkaa nyt pian vaan takasin, minulla on teille paljon kertomista". Nuori mies taas yksinään hiukan aikaa, siksi kun ravintolan tytär tuli kutimillansa istumaan vastapäätä häntä ja sanoi: "No, kertokaa nyt sitte".

Me olimme nyt ylioppilaita; olimmepa yliopistossakin olleet jo kolme lukukautta. Renki Pekka oli wielä meillä, sillä isäni ei woinut hänestä luopua, eikä hän isästä. Hän ei ollut wielä tuonut 'nättiä tyttöä oman talon tupaan', mutta yhä hän wielä wälisti pisti lauluksi.

Mutta kun tytöt käskivät »lystimpiä» lauluja antaa, niin silloin tuli tämmöisiä: Nättiä poikia ootettiin, mutt' eipä niitä tullut tytöt tyrski tuskissaan ja huolivat kuin hullut. ja sitä mukaa olivat sitten silmätkin viekkaasti sirrallaan, ja sitä mukaa keikahteli nuotti.

'Nättiä likkoja valita, kun lavia on lääni' ... kuulit sinä?" "Kuulin! kyllä välttää." "Niin! sen pitää välttää, minä luulen sen, että se välttää." Kun Simo ja Huima olivat alkaneet juominkinsa, niin oli kohta heidän jälestään tullut samaan huoneesen eräs venäläisen herrasmiehen näköinen mies.

Tipo, tipo, hellanen aika, kuinka ne ovat nättiä, tipo, tipo!» »Lähtekää nyt sisään», huusi Anna Sohvi porstuan kynnykseltä. Niin, minkähän näköistä siellä oli? Mentiin portaille. Kamarin ovi porstuassa oli selki seljallaan. Ja huone tyttöjen tulemaan koristettu kuin parhaasen juhlaan ikään. Nurkissa komeita pihlajia, tuomen oksia seinänraoissa ja havuja lattialla.

Kyllä se niin on, ettei äkkiä löydä toista noin vikkerää ja nättiä tyttöä kuin Anni on. Paha vaan, että hän pitää koko mailmaa pilkkana: hän osaa vastata niin että sanat paukkuvat ja tietää panna puheen alkuun ja jatkoon, eikä se sitte kesken katkee. Lents oli tyhjentänyt ensimmäisen viinilasin ja oli paikalla valmis tuomaan ja kaatamaan toista sisään. "Ethän sinä polta, vai kuinka?"

Menetkö, menetkö tiehes täältä, sinä häijy herjaaja sinä ilkeä MIEHET. Jo nyt riittää. Tule pois, muuten saamme Annalta ikuiset vihat. MAUNO. Kohta, kun panen pikkuisen hyryä vaan lisäksi. Katsopas tätä, Anna! Viisitoista nättiä likkaa. Nättiä likkaa, nättiä likkaa, Viisitoista nättiä likkaa, On näin pulskalla pojalla. Kuusitoista kuolemani jälkeen.