United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt pois on impi, poissa aurinko Ja nurmi vaan nyt hiekkaa tuoksuttaa, Ei kukkain hymy, lintuin laulelo Voi Lohjan maita mulle sulostaa. Jäi Lohja, jäi. Nyt rinta rauhaton Vaan kaipausta hiljaa laulelee: Ah, armas neiti! onni, rauha on Sun luonasi sun kanssas pakenee. Mun elämäni aamuruskona Sä, lempi, loistat, palat tulena.
Permanto: nurmi Kukkasineen, Siintävä taivas Kaunonen katto, Seinä on metsä Patsahineen. Pappini, pieni Laulava lintu, Oksalla öisin Nukahtelee; Aamusin laulu Aikanen, armas Kiitosta Herran Helkkyelee.» Tähti. Tähti kulta Ihanainen, Miksi loistat Pilvissä? Säihkehesi Lumoovainen Meille tuottaa Valoa. Koska katson Iltasilla Taivahalle, Siellä sä Välkkyellen Suloisesti, Ihanasti Pilkutat.
Siellä loistat puhtautta, Kauneutta, hurskautta Toivon-tähtenäni näyt. Olet päivän säde hellä, Joka lemmell' ijäisellä Johdat mun luo auringon, Josta rauhaa autuasta, Josta itse Jumalasta Vuotaa voima elohon. Maast' ihminen luo auringon Matkustaa kuoltuansa. Sä tiedät, siellä Luoja on, Odottain lapsiansa. Vaan tähdissä Hän matkalla Suo lasten huo'ata.
Nuo vaikk' on vihamiehet toisillensa, He kättä paiskaten mua kiduttaa, Touhuineen toinen, toinen voihkeinensa. Kun touhut vain mun sinust' erottaa. Päivälle kehun, että sinä loistat Sen mieliksi, kun taivas pilveen käy, Ja yölle tummakalle, että poistat Yön pimeyden, kun tähtiä ei näy. Mut päivä päivält' enentyy vain suru, Ja yöstä yöhön kasvaa tuskan puru.
Oi, sinä kaikkein kaunehin kultakimpale! jatkoi hän hyväillen halkoa sylissään. Oi, sinä kaikkein kaunehin kultakimpale, kuinka kauniisti loistat! Kas, eihän minulla ole koko maailmassa muita kuin sinä, pieni kultamuruseni! Ei ole toisessakaan maailmassa muuta kuin kirkkaita tukaatteja. Kas, senvuoksi tahdon minäkin mennä taivaaseen, rakas kultaseni! Anna meidän täältä autuaasti eritä. Amen.
Vaan taistellen Jos kuolen näet sä loistehen. Ja vereni kun vuotaa maan Edestä viime pisaraan, Sä tähtimaihin katsahtain Mun näet ja loistat sielussain. Kun nurmi, nostain kukkia, Tuo haudalleni kruunua, Sä lemmen kyynel siihen luo, Jon levännehet luuni juo. Tää maa jos sortuu kansoineen, Jos syöstään kurja orjuuteen, Niin luokseni sä lennä pois, Sull orjan kahleita en sois.
»Ei saa laulaa», kielsi Kastori, hyvin tietäen, ettei hänen kieltonsa siinä mitään merkitse. »Laulan mä, Kustaa, oikein korean laulun!» Hän jätti oven auki, veti soututuolinsa likemmäksi ovea ja alkoi pää kallellaan vetää: »Maan ja taivahaan, Mä aina unhotaan. Sua ajattelen ainaa Kun sä illoin Aamuin loistat niin, Sä olet rukouksenii.»
Voi, kuin loistat kaunihilla taivaallain, Elon aamutoivo, illanhuokaus vain! Maan ja taivahan Vallan unhotan, Olet yksin ihastuksein. Oi! mä tiedän vain Suovan Jumalain Kerran meidät toisillemme. Kaikki kadotkoot, Jos sä mun vaan oot, Toinen toista lemmitsemme. Pysyy lempi ja nyt hymyy kuolema, Kohtaamme, me koskaan emme eroa. Oi! mä tiedän vain Suovan Jumalain Kerran meidät toisillemme.
Jos siis Jumalan rakkaus ihmiskuntaan on yhtä suuri, kuin vanhempien rakkaus lapsiinsa, on se todella suuri ja palava." Kun ruumis oli laskettu arkkuunsa, sanoi T:ri Martin: "Sinä lemmitty Lenchen, kuinka hyvä sinun nyt on olla!" Ja katsellessaan kun hän makasi tuossa, lausui hän: "Voi, sinä suloinen Lenchen, sinä nouset kuolleista jälleen ja loistat niinkuin tähti; niin, niinkuin aurinko!"
Kaikk' ylös katsoo, josta apu voimiin Lähtee, ja Häneen, joka juoksun määrää. Ken olet pilvess' ilme ihanainen? Oletko päivän säde, armasna mi loistat? Oletko taivaan valo armahainen, Mi tumman pilven synkeyden poistat? Ei. Olet Valvas, sadun kaunokainen Ja joutsenien sulo kuningatar. Sä ylistystä Luojan laulat vainen Ja olet kaikkivallan palveljatar.