United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hermes laivansa liputtaa näin näyttäen riemuansa. Vielä mä mainita tahtoisin sen ammunnan, jota silloin sankari mielin ihastuvin sai kuunnella aamuin ja illoin. Savu ja ruuti ne haihtuu pois, siis niistä en kuluta kaulaa. Muistos' ei Suomesta häipyä vois, ja siitä mä tahdon laulaa. Siksipä ihmiset, parveillen kevätkalojen hilpeäin lailla. syntymäpäivää viettäen LUDOVIKAN on huolta vailla.
Mutta, Jos hän ei mua rakasta? Ei vaan! Ei tarjolle vie tyttö tunteitaan; Ne peittää hän, kuin nahkapoika, jolla On toivo kerran kenraaliksi tulla. Suo anteeks' että epäillyt sua olen. Ei haita. Min' en juuri paremp' ollut. Kun kaikkein enimmän, näet, surua Lähinnä herttuata vihaan, koitin Rikotun ystävyyden nauruks' kääntää Ja naurull' ajaa mielestäni muistos. Mut väärin oli tuo, se unhota.
Valoon, valoon kansa pyrki, valoa huus' Luojaltaan, Valon tähden uljaast' uhras sydänverens vuotamaan Kuuli Luoja rukoukset, avun antoi armokas: Jalost' täytti Luojan tahdon kuulu, jalo ruhtinas. *Ensimäinen Aleksander*! kuolla ei voi muistos sun; Kansain joukkoon nostit kansan murtunehen, poljetun.
Sitten otti hän käsirummun, jota löi kädellään ja kyynärpäällään taikka kiepotti päänsä päällä, ja viritti laulun Shirazin satakieleltä: Nyt pikarihin kaada juoma, Tuo kultainen, neitoseni! Suru, jumalien meille suoma, Kyll' viinillä hälvenevi. Jos ikäsi nopeesti kiitää Ja pitkältä tuntuvi yös, Niin viinin liekkihin liitä Sa muistos ja surusi myös!
"Jokos murhe muistos peitti?" "Ei, mä eksyin toiveihin." "Mitäs toivot?" "Enpä jaksa Toivoa tät' enempää! Toivoisinpa, ett' tää matka Meill' ois ijät' kestävää." "Päivästäkin tulee loppu, Illan ruskot lähestyy! Matkan päähän meill' on hoppu, Aika-kulta tärkistyy." Näin se neiti, mut kas täältä Mäki kuvettansa tuo; Taivas nousee mäen päältä Onkos kaikki totta nuo? "Eihän taivas maahan riitä!"
Kuink' emme eksyä saa eri teille, jos mieli nousta maan ja kansan tään; en haasta murheesta, mi hautas varjoo jää tyhjä tila, mistä poissa oot vaan haastan toivosta, min muistos tarjoo, sen seppelkukat kumpus kattakoot. ER
Ja pääsky katos taivaan sinimereen ja sinne liiti toiveheni myöskin. Oo iät siunattu, sa pääsky pieni, ja elämäni päivä onnellisin! Sun muistos kukkii tänään mielessäni kuin joskus syksyn aikaan kevään kukka. Sun ensi kerran lapsina me näimme, kun päivä paistoi tuvan ikkunahan. Sun kultakarkeloas katsomahan me täynnä mykkää ihmetystä jäimme.
Ja silloin tunsin kuin ois hellä käsi mun sydäntäni hivellyt ja silloin ma tunsin, tunsin: kunne elämäsi se teillä maailman on käyvä milloin, niin tääll' on olentosi juuret syvät vain täällä kertoo taru ihmeitänsä, vain täällä sydäntäsi lähestyvät sun muistos rakkaat kaikki kätköistänsä.
Oi, Aksel! Mun kohtalon' ol' yhtäläinen juur' Kuin sinun kohtalosi. Leonoora! Kuin kuutamo, niin muistos säteilee Mun talvishangelleni. Uskollinen Olitko Erlandille asti kuoloon? Ei kenkään, kenkään ole hälle sanaa Sinusta saattanut, ei kuolemastas. Leonoor' von Hildesheim ain' Erlandille Ol' uskollinen asti kuolemaansa. ERLAND. Se ääni mulle haudastako puhuu?
Meilt' unhoitu ei muistos konsanaan! MERIK