United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi, kesä ehtii ja lähtee, syys pian saapuvi, yksin kankaall' istun ja viskon syöstävätäin värähdellen, kun rajutuulet ikkunahan jääkuuroja pieksee. On talo tyhjä ja hiljainen. Veli poissa on, poissa toinen on myös, isä nukkuu kirjan luo kamariinsa; jylhää, kolkkoa kaikk' on; huonehet on kuni haudat.
Jos sotajoukko on se, ei nousta sovi sun.» Se yö oli kaunis ja kalpee. »Oi äiti, äiti joudu jo ikkunahan! Se valkea valjakko on kuninkahan.» Ja suuri on kuninkaiden murhe. »Oi peitä, peitä kasvosi, tyttöni mun. Jos kuningas se onpi, niin tuli turma sun.» Se yö oli kaunis ja kalpee. Ja kansa kun aamulla kävi katsomaan, niin tyhjä oli tölli ja emo surussaan. Oi, suuri on kuninkaiden murhe!
Don Henriqve iltaan soitti Ikkunahan infantinnan, Missä oranjit ne varjos Kuutamilta Tajon pinnan. Donna Juanita iltaan Kaihos ikkunassa linnan; Oranjit hän päästään puisti, Lausui suistain tuskaa rinnan: "Häät ois meillä valmiit, armas, Jos nyt ois kuin onnen aikaan; Mutta aattelitko, minne Vapaan maamme Maurit saikaan?
Koe istua täällä tuntikin vain palavassa ja tuomien tuoksussa, eikö raskahaks painune pääsi, ja silmäs käy punasiksi!» Kääntyi ylpeäst' ikkunahan, vapahasti nyt illan ilmaa henkiäkseen sekä harmia pient' unohtaakseen.
Tuo kanarialintu kaunis näki akkunan avoimen, sen takana talvipuiston; uskalsi ulos jo tuonne. Tavannut ei toinen toista, oli kurjat kumpainenki. Tuo tiainen, lieto lintu, iski päänsä ikkunahan, maahan kuolleena putosi. Tuo kanarialintu kaunis kiinni jäätyi oksallensa, kuolinvirtensä viritti. Rakastivat toinen toista. SYD
Kansa kaikk' on viety sotaan, jätettiin vain harmaahapset, miehet sortuu miekan otaan, tappaa tauti vaimot, lapset, koht' on Suomen heimo kuollut; kohta kurki yksin suolla kertoo, miss' on surrut, huollut suku outo pohjanpuolla.» Rientää Hurtta ikkunahan: koko taivaanranta palaa! Vastaa papin pakinahan: »Enempää en kuulla halaa. Tuli paistaa pappilasta, tulikukko kirkon päältä!
Ja pääsky katos taivaan sinimereen ja sinne liiti toiveheni myöskin. Oo iät siunattu, sa pääsky pieni, ja elämäni päivä onnellisin! Sun muistos kukkii tänään mielessäni kuin joskus syksyn aikaan kevään kukka. Sun ensi kerran lapsina me näimme, kun päivä paistoi tuvan ikkunahan. Sun kultakarkeloas katsomahan me täynnä mykkää ihmetystä jäimme.
Louhi, Pohjolan emäntä, itse päätyi ikkunahan. Katsoi tuonne salmen suuhun, sanan virkkoi, noin nimesi: "Mi tuolla tuli palavi, tuolla saaren salmen suulla? Pieni on sotatuliksi, suuri nuottavalke'iksi." Itse poika pohjolaisen pian pistihe pihalle katsomahan, kuulemahan, tarkasti tähyämähän: "On tuolla joen takana mies kempi kävelemässä."