United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oli onneksi lähellä kyyhky lehdon liepehellä. Tämä kuivan oksan otti sekä järvehen pudotti. Näinpä onneton pelastui, kalan vatsasta vapahtui. Toisen kerran pensahissa oli kyyhkyjä vahissa linnustaja pyssyinensä. Tuli kyyhky poikinensa. Pyssy kääntyi kyyhkysihin, muurahaisten ystävihin. Mutta silloin muurahainen ei ollut hitahanlainen: juoksi ampujan kädelle, oli purra sen verelle.
Siihen Toivonen vastasi ja sanoi: »Te tyhmät, kulkevathan Jumalan ilmat tuhanten puunlatvain yli metsässä, niin kuin yli paljasten tasa-maiden eli kangasten; ja ukon tulet hedelmöittävät maata, sattukoot taikka tammipuun latvaan, elikkä rautapiikkihin, eli järvehen eli jokeen elikkä merehen.
Immyt hellä, laula vaan, Niin mä levon, rauhan saan! Elias. Oi, kuinka, kaunis ilta, Pysyt sä muistoissain! Ja tuntehia vielä Herätät rinnassain! Kuin kaunis oli ilma Ja järvi tyynenä; Sen peili kirkkahana Kuvasti saaria! Ja venehessä poika Nyt lauloi kullalleen, Odottain vastausta Sydämen tunteilleen. Kuu hopeehohdollansa Järvehen kajasti, Ja tähti lempeästi Kun äiti silmäili.
Jos palveluksein vaihtaisin, Jos täss' en olla vois, Luo herran kenties joutuisin, Ruisleipää jolla ois. Mä kaupungissa palkkasen Saan kenties vaivoista, Niin usein mietin, mutta en Voi sinne haluta. Siell' lehtovuori oisiko, Mi katsoo järvehen? Ja päivä nousee laskeko Niin sulo herttainen? Siell' oisko laakso tuoksuva Ja nummen hongikko? Hän, jonka kuulen soittoa, Hän siellä olisko?
Joku aika sen jälkeen tapahtui, että sama leijona, metsässä kuljeskellessaan, joutui metsästäjän verkkoon, josta se ei voinut irti päästä. Se rupesi nyt kaikin voimin kiljumaan. Kun hiiri sen kuuli, riensi se sinne ja nakerteli verkon rikki, joten leijona pääsi vapauteensa. Kyyhkynen ja muurahainen. Kerran juoda pikkaraisen teki mieli muurahaisen. Hänpä järvehen kumartui, mutta sinnepä kupertui.
Jumalan kiitos! tyttöni kuoli, Järven aaltoihin hyppäsi hän. Paremp' on toki järvehen kuolla, Kuin himo-uhrina Pojarillen. Hauta, jo vie tää kauhtunut korsi, Vahvankin sekä vehreän veit! Auta jo leskeä miehensä luokse,
Pisara: Miksi mä kurja Pisarana? Miksi ei suotu Virtana vierrä Viitojen halki Järvehen mun? Virta: Miksi mä halpa Virtana vain? Miksi en järven Lainehin loiski, Kuohuen kauas Merehen käy? Järvi: Miksi mä mieto Järvenä näin? Enkö mä aalloin Vyöryvin voisi Merenä maita Valtaella? Meri: Miksi mä hurja Rantoja lyön? Miksi en taivon Pilvenä päily, Taikkapa loista Helmenä vaan?
Mut Herran huonehessa ei kellot soineet nyt, ja kirkko oli tyhjä ja ovet teljetyt. Mit' oiskaan temppelissä nyt ollut tehtävää, kun mikään kirkkopyhä ei ollut päivä tää? Mut palveltiinpa Herraa tok' äijän mielestä; ja jos ei kirkossakaan, niin kirkon vieressä: tuoss' seisoi harjanteella ja siitä järvehen nyt Suomen sankarjoukko maatansa varjelen.