United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eberhardin saapuessa tapaamaan saksilaisten mahtavaa herttuaa ja pyytämään häntä ryhtymään valtakunnan hallitukseen oli Henrik, kuten myöhempi tarina kertoo, paraillaan metsällä linnustamassa; sentähden on hänellä historiassa kauan ollut nimi Henrik Linnustaja. Valtakunnan-kokouksessa ruhtinaat ja ylimykset valitsivat Eberhardin neuvosta hänet kuninkaaksi ja kansa hänet myöskin siksi tunnusti.
Onnellisna suuteloistaan, Armastel' ne toinen toistaan Täynnä rauhaa Tyyntä, lauhaa Senpä kalma häiritsee! Kuinka vartookin ja uottaa, Eipä herää nää. Ei voi lemp', ei kevät tuottaa Heille elämää. Mutta heidän haudaltansa Virkoo uusi ruusukansa, Mullan päällä Suvi-säällä Uudet perhot liehuilee. Linnustaja.
Uskonto, niin sanotaan, on ainoastaan ulkokullan kimaltava verho, jonka takana vaan sen helpommin käy keksiä mitä vaarallisimpia vehkeitä. Ja kansa lyyhää hartaasti polvillaan, rukoilee pyhiä kudotuita kuvia, ja tuolla takana väijyy linnustaja saalistamassa sitä ansaan. ALBA. Ja tätä pitää minun sinulta kuulla? EGMONT. Ei täm' ole minun mielipiteitäni!
Saa nyt tälle saarekselle, Kule tälle kunnarelle, Miehen etsivän etehen, Uottelevan ympärille! Oravainen kummun kukka, Kummun kultainen omena, Oksalla ojentelete, Lehvällä levättelete, Kunnes jouvun jousissani, Vasamoissani varahun! Oravainen väästäjäni, Kaunis kasvinkumpalini, Ellös kaartani kamotko, Varatko vasamiani! Päre'jouset, puikkonuolet, Ei ne kauas kannattane. Linnustaja.
Näin vähäinen ja killisilmä? NYYRIKKI. En ole Nyyrikki Tapion poika, vaikka nimeänsä kannan, joka pilkoilla onkin minulle annettu mutta yhtä kaikki vaan olen linnustaja Nyyrikki, ja totinen ihminen niinkuin sinäkin. KULLERVO. Lähe sitten ansahilles ja terrentarhoilles ja minut yksin jätä tähän karjani kanssa. NYYRIKKI. Katsos, ei ole sinulla nautaa ainoaakaan enään, kurja paimen!
Näin uneksi Akselinpoika ja hänen puolisonsa, eikä huomanneet niitä murhepilviä, jotka verkalleen kokoontuivat heidän päänsä päälle. Valdemar oli edelleen harras linnustaja, johon myös Sorön ympärillä oleva vankka metsä valmisti hänelle oivallisen tilaisuuden.
Oikea, joka pohjoisessa ulottui vuorensoliin, niihin pantiin voimakkaat vartiostot siirtyi vähitellen oikealta vasemmalle etelään päin samoin kuin linnustaja vetää verkkonsa levottomasti räpyttelevine lintuineen kokoon. Niistä ei yksikään pääse häneltä karkuun.
Ne on kolme Hiiden neittä, riisuit sulkansa kivelle, menit merta kylpemähän; illan ruskossa tulevat, aamun koitossa katoovat. Tuo oli Lippo linnustaja kiven kirjavan takana, katsoi siivet kaunehimmat. Pilvet päivä jo punasi. Nousivat merestä neiet, löyti kaksi lentimensä; kolmas etsi, ei tavannut. Impi itkuhun hyrähti. Lausui Lippo, liukas sulho: "Saanet sulkasi takaisin, antanet minulle suuta."
Vähän muistelin hänet lapsena nähneeni, mutta sittemmin en hänestä mitään tiennyt. Kerran olin mieheksi tultuani töllissä käynyt, mutta silloin ei näkynyt Annaa, enkä osannut häntä kaivatakkaan. Mutta nyt olin alituinen linnustaja lammilla. Siitä pitäin oli lammi viehettävin linnustuspaikka koko seudulla, vaikka harvoin sieltä saalista sain.
Päästyäni yksinäiseen metsätorppaan, jossa tuttu linnustaja asui, käskin vaimon, mies kun ei ollut kotona, pyytämään häntä seuraavana päivänä ajamaan haavoitettua sutta ja hiihdin yötä myöten ankarassa pyryilmassa pois metsäseudusta, minun kun täytyi kiiruhtaa Tuomaan markkinoille Hämeenlinnaan, jossa tahdoin myödä viime kuukausien retkillä karttuneet nahat.