United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tehän olette jo tulessa ja liekissä ainoasti häntä selittäessänne, ja hän ei varasta minulta ainoasti kuninkaan sydäntä, vaan teidän sydämenne on myös luopunut minusta. Niinpä niin, Sorön metsät ovat suuret ja tiheät; siellä voitte te, kunnioitettava herra, asettua sen puun juurelle, johon tämä kyyhky on tehnyt pesänsä, ja kuherrella siellä niinkauan, kun äänenne sortuu hellästä kuherruksestanne.
Signe rauhoittui kuitenkin vähitellen, sillä kotka tuli joksikin harvoin näkyviin, paitsi kun se saapui nälkäänsä sammuttamaan, josta luultiin sen löytäneen metsässä puolison, jonka luona oleskeli. Keski-kesällä lahjoitti Elisabet miehellensä pojan. Onnellisten vanhempain ilo siitä oli erinomainen, ja suuria valmistuksia tehtiin kasteesen, jota hyvin juhlallisesti piti vietettämän Sorön kirkossa.
Kolmas henkilö valittiin pyörittämään sitä suurta ratasta, jota tahdottiin panna liikkeeseen, ja tämä oli Margaretan kelvollisen rippi-isän kelvoton jälkeen tulia Sorön luostarissa, abotti Sigismund, joka oli sovelias piispa Antinpojan uskottu, parhaassa ijässään oleva mies, tuskin 40 vuoden vanha. Tämä oli Cecilian rippi-isä ja tiesi kaikki hänen juonensa ja koukkunsa.
Heistä näytti lohdutuksen enkeli laskeuneen heidän sekaansa. Kuningas oleskeli vielä Sorön luostarissa, ja Filippa tuli sentähden hänen luoksensa itse ilmoittamaan sitä kunniarikasta voittoa, jonka hän oli saanut.
Hän tuumi hänen kanssansa, kuinka hän saisi kuolinvihollisensa, Olli Akselinpojan, pyyhityksi pois elävien luvusta, ja hän sopi munkin kanssa siten, että se piti tapahtumaan myrkyllä, jota annettaisiin sakramentissa hänen vankeudesta lähtiessänsä, jotta ei mitään epäluuloa tulisi Sigismundista; he tekivät myös liiton kuinka tyttö temmattaisiin pois, olemasta kuninkaan tiedusteltavana, kun Cecilian kammaripalvelia samassa astui sisälle ja ilmoitti, että yksi pyhä isä Sorön luostarissa hiessä ja tomussa nyt juuri oli saapunut sinne ja tahtoi heti puhutella kunnioitettavaa abbottia, koska hänellä oli tuiki tärkeä asia kerrottavana.
Turhaan koki hän taivuttaa Erikkiä lempeydellä ja oikeudella voittamaan kansan sydämet ja edes puolustamaan avoimia rannikoita, milloin niille tekivät rauhattomuutta ja niitä ryöstivät merirosvot, joita parveili Itä- ja Pohjanmerellä; vieläpä välinpitämättömyys hänen kunniastansa ja kansallisuuden hyvästä meni niinkin pitkälle, että hän vitkastelihe Sorön luostarissa, silloin kun hänen tärkeää kauppakaupunkiansa Köpenhaminaa piiritti suuri laivasto, jonka Hansakaupungit ja Holsteinin kreivit keväällä 1428 lähettivät kaupunkia vastaan, hävittääksensä sen kukoistavaa kauppaa.
Näin kului muutamia vuosia, ja jos elämä edes olisi semmoisena pysynyt, niin olisin minä rauhallisella omalla tunnolla kerran voinut astua ijankaikkisen tuomarin silmäin eteen. Mutta abbotti Sigismund rupesi meillä käymään, ollessansa vielä ainoasti munkkina Sorön luostarissa.
Mies sanoi myös, päin lintu oli mennyt. Nyt alkoi Akselinpoika etsiä kahta suuremmalla innolla. Hän jakoi väkensä ja neuvoi heidän kulkemaan eri teitä, itse tuli hän auringon lasketessa yksinäiseen mökkiin, joka oli tiheimmän metsän keskellä, yläpuolella Sorön järveä. Siellä kolkutti hän sisälle. Vanha metsäläinen, vielä vanhemman, inhoittavan näköisen vaimon kanssa, aukaisi oven.
Mutta Sorön syvissä, tuuheissa metsissä oli kätkettynä sen kaunis kuva, hänen juhlallisesti kukoistava tyttärensä, ja jos hän joskus lähti kuningaskaupunkiin, jäi kuitenkin Signe Valdemarin suojassa linnaan. Tämä oli 22 vuoden vanha, kun Akselinpoika päätti että hän sodassa tekisi itsensä ansiolliseksi saamaan Signen käden.
Näin uneksi Akselinpoika ja hänen puolisonsa, eikä huomanneet niitä murhepilviä, jotka verkalleen kokoontuivat heidän päänsä päälle. Valdemar oli edelleen harras linnustaja, johon myös Sorön ympärillä oleva vankka metsä valmisti hänelle oivallisen tilaisuuden.