United States or United Arab Emirates ? Vote for the TOP Country of the Week !
Varokoon jokainen kajoomasta niihin puihin, joihin hän mieltymyksensä merkiksi on kirveellänsä iskenyt. Tunnettu asia on, että lahonneista puista väliin lähtee kimaltava valo, joka on ihan todellinen ja selvästi näkyvä, ja joka on antanut aihetta useampiin näkyhairauksiin.
Kuinka myrskyiseksi se muuttuu muutamasta tuulen puuskasta. Se lienee minun sydämmeni kaltainen, joka toki on ollut tähän asti tyyni ja rauhallinen ... ainoastaan joskus katkera epätoivo on kylmyydellään sitä hyytänyt ... vaan sekin on aina toivon heijastavat säteet ja lemmen kimaltava tuli sulattanut.
Uskonto, niin sanotaan, on ainoastaan ulkokullan kimaltava verho, jonka takana vaan sen helpommin käy keksiä mitä vaarallisimpia vehkeitä. Ja kansa lyyhää hartaasti polvillaan, rukoilee pyhiä kudotuita kuvia, ja tuolla takana väijyy linnustaja saalistamassa sitä ansaan. ALBA. Ja tätä pitää minun sinulta kuulla? EGMONT. Ei täm' ole minun mielipiteitäni!
Kaukana sinisen järven toisella puolen, tuuheiden lehtipuiden piilosta, pilkisteli esiin muuan kimaltava piste, toinen pääkaupunki, Tezkuko, ja vieläkin kauvempana tuo tummanvärinen porfyrivyö, joka ympäröitsee laaksoa ikäänkuin rikkaana juotoksena, jonka luonto on määrännyt kauniimmalle jalokivelleen.
Hän tulee Gentistä" ne silloin pitivät itsensä onnellisna, jotka asuivat sen kadun varrella, jota hän oli ratsastava. Ja kun te kuulitte hänen hevostensa kavion-kopinan, niin silloin heitti jokainen työnsä pois, ja yli teidän haikeitten naamainne, kun te ikkunoista pilkistelitte pihalle, liiti niin kuin auringonsäde hänen silmistään, katse kimaltava iloa ja toivoa.
Taivaan kansa, oi sä lemmen lempee kansa, Laupeus kuin liepee sini-salava Silmistäsi lentää, kaunis kaunis kansa! Mutta kauniimpana toki ruhtinas Tulikiharainen istuimella istui Puettuna pukimeheen valkeaan Kuni kesäpäivän kimaltava pilvi, Pilvi juhlapäivän ankaran, Heljäs korkuudessa.
Mutta kuitenkin ain armahin ja kauniin Oli heidän kasvojensa tyyni loiste, Koska katsahdit he juhlalliseen leimuun, Joka suloisesti kaukasuudest paistoi, Kuni valtahinen, kimaltava tähti Kiilsi monimuotoisilla säteillänsä. Sinne heidän silmän alat mieluisasti Kääntyi kesä-yöseen kalveasta maasta. Toki; mitä kaikki tämä? Mikä tieno, Mikä lumouksen saari?
Missä nyt vielä rehoittaa tavoittelu, missä toimekkuuden kermana häärii hommaileva, hyörivä puolikuntoisuus, missä näkösällä kannettu aatteileminen, lauseparseileminen ja löyhä suuntaileminen vielä voi pimittää yleisen arvostelun ja anastaa sen sijan, jolla pitäisi istua hengen kypsyyden, teon ja toimen karusanaisen mutta tartuntaväkevän mahdin, missä sanojen runsaudella vielä voi peittää teon puuttuvaisuuden, missä löyhä ja perusteeton sivuuttaa pätevän ja painokkaan, missä näytelty, levitteleiksevä, näkökoruissa kimaltava valhekauneus vielä voi häikäistä silmän havaitsemasta todellisen kauneuden yksivakaisempaa, mutta kiintoista, kestävää loistoa; siellä on tämän nykyisen sivistyksemme julkisivun alla ja varjossa valmistumassa toinen, todellinen, pätevä, perustettu sivistysrakennus, joka ei ole kyhätty vain näön vuoksi, tilapäiseksi, hätäisesti valmiin näköiseksi joudutetuksi sivistyksen näyttelyhuoneustoksi, vaan pysyväksi sivistyksen työpajaksi, asunnoksi ja temppeliksikin; siellä on kohoamassa uusi ja todellinen, itse kansan omaan vähittäiseen viljeltymiseen perustuva sivistys, joka ei vain näyttele sivistyneisyyttä, vaan on sivistystä, itsesivistymisen työtä; siellä on muodostumassa todellinen kansallinen sivistys, joka kansallisuutta näyttelemättä ja kansallisuudella kiivailematta, mutta silti koko olemukseltaan kansallisena on kansan omana henkisenä kypsymisenä kantava itsessään kaikkea kansansa pätevyyden voimaa, näkemyksen laajuutta, tuntemuksen todellisuutta ja syvyyttä; oleva välittömästi kansansa sivistyksen elävä elin ja toimekas työase.