United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jota ylemmä pohjaiseen tullaan, sitä enemmän lehtipuiden sijaan havupuita ilmautuu, ja puut yhä pienenevät. Jäämeren rannikko on hyvin jylhää ja autiota. Melkein vuoden yhdeksänä kuukautena peittää jää tämän meren rantoja. Se avara vetinen seutu, jonka lävitse Viena mereen virtaa, on virtoineen vuoden suurimman osat jäässä. Kolkko ja kylmä on tämän seudun ilma.
Kuusien ja lehtipuiden vaiheella siellä sijaitsi pöytä lavitsojen välissä. Pöydän ääressä tutkaili siellä nuori pappi tulevan saarnansa aineksia. Hän oli päättänyt puhua kauneudesta ja vapaudesta harvinainen saarnan aine siihen aikaan. Hänellä oli kaksi johtolausetta, joiden pätevyyttä hän nyt punnitsi.
Tultuansa sille sillalle, josta edellisessä on ollut puhe, kääntyi hän sille tielle, joka huolellisesti istutettujen lehtipuiden välitse johti paroonin linnaan, jonne hän pian saapui. Ei yhtäkään ihmistä näkynyt pihalla. Koko suuri rakennus näytti autiolta ja asumattomalta ja teki kammoittavan vaikutuksen vieraasen; se oli valkeine, yksivakaisine muureineen suurenmoisen muurihaudan kaltainen.
"Katsos tänne", lausui hän liikutetulla äänellä everstille, joka verkalleen oli lähestynyt akkunaa, kiinnittäen pistooleja vyöllensä. Stålsköld loi silmäyksen illan pimeydessä lepäävän seudun yli. Tästä akkunasta, kukkulalle rakennetun niin kutsutun linnan yläkerroksesta oli lavea näköala rakennusta ympäröiväin lehtipuiden ylitse.
Katsojan jalkojen alla lehtipuiden latvat leviävät vaaleanviheriäisenä verhona, jonka takaa paikoin välähtelee ympäri suikertelevain järvien sinertävä vesi. Loitompana kohouupi harjuja harjujen takaa; niiden selänteillä vaihetellen haamoittaa harmaita kyliä, kellertäviä viljavainioita ja vihanta viidakko.
Rauhallisena ja hiljaisena se kohosi solakkain lehtipuiden väliltä, tunturi ikäänkuin selän tukena, joka ei milloinkaan horjunut. Pari tuntia vielä ja sitten hän ei milloinkaan enää sitä tulisi näkemään! Niin, jos hän kodin sijasta saisi rikkautta ja kunniaa, niin olisi kaikki ollut hyvä; mutta ankara työn tekeminen leivän edestä halvan rengin kanssa! Se oli hänestä samaa kuin kuolema.
On kuin nekin kirjaviksi käyneiden lehtipuiden: koivujen, pihlajoiden, haapojen ja muiden kanssa kilpaa surisivat kesän ihanuuden liian aikaista katoamista. Johonkin saareen tuntemattomalla tavalla eksynyt lehmus ja saarni ovat jo aikoja sitte riisuneet päältään kesäisen juhlapukunsa.
Anna sanoa hänelle, että alamaisuus, ulkonainen ja sisällinen, on hänen ja hänen väkensä velvollisuus. Tule, Torsten, ja katso tuonne! Näetkö tuon, tuolla lehtipuiden latvojen takana? Se on meri, Torsten! Oi, kuinka suuruus on ihana, kun se ymmärtää olla lempeä! Torsten katsoi merelle.
Takapuolella häntä helähteli, hänen toki kuulemattansa, suloinen nuori ääni, joka lauloi yhtä Franzén'in runoelmaa. Nuori tyttö astui esiin lehtipuiden välistä ja läheni vanhaa kalastajaa. Hän taputti häntä hiljaan olkapäälle ja teki muutamia merkkejä, joihin toinen vastasi. Hän kokosi kalanpyydyksensä ja saaliinsa seuratakseen tyttöä.
Talon tilukset olivat maalaatunsa ja asemansa puolesta oivalliset ja näköala talosta oli mitä ihanin: tuolla maan puolella avara tasanko tiheine taloineen ja ihanine viljavainioineen; toisella puolen taloa järven lahdelmat, jotka tuuheain havu- ja lehevien lehtipuiden raoista pilkistelivät esiin.