United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä aina siitä asti oli hänessä kytenyt ja kasvanut ankara vastenmielisyys kälyä kohtaan, jonka hän sitä paitsi huomasi kanssakilpailijaksi Haapakosken hallitsemisesta. Kaikkein korkeimmassa määrässä kuitenkin oli heitä erottamassa uskonto.
Jäähän kuitenkin idealistinen olettamus että elämällä on syvempi merkitys, että ihanne, »Jumala», uskonto joskus toteutuu yhdeksi mahdollisista, onhan sittenkin mahdollista, että elämän ponnistukset joskus vievät perille, kun sillä kerran on käytettävänään ääretön aika ja koekenttänä itse maailmankaikkeus.
Vasta sitten kun kaksi viimeistä ihmistä, kuten Münckhausin karhut, ovat toisensa hukuttaneet, on rauha ja lepo tuleva maan päälle. Tässä maailman tulevaisuus, jos uskonto hyljätään. Miksei sittenkin, vaikka uskonto pysyisi? Niin; miksei, jos uskonto turmellaan, vaan silloin se ei olekkaan oikea tarkoitustaan vastaava uskonto.
Välistä hän joutui oikein vihan vimmoihin nähdessään Pariisissa vilisevää viheliäisten määrää: "Miksei lähetetä", huusi hän, "noita laiskureita siirtomaihin kuolemaan?" Hän lisäsi vielä, että aatteet sellaiset kuin armeliaisuus, siveys ja uskonto, jotka kaikki kansat olivat omaksuneet, olivat vain ruhtinaitten valtiollisia keksintöjä.
Se on istutettu heihin jo aikoja sitten, jo pienuudesta pitäen, se on vuosisatojen sivistys, joka nyt näyttää sen puolensa. Se on heissä koulun, kirkon ja kasarmihengen vaikutuksen yhteinen tulos. Se on heillä verissä. Se on heillä uskonto, ilmaus heidän syvimmästä, todellisimmasta, hartaimmasta itsestään.
Ruotsalainen rakastaa Ruotsia ranskalainen kehuu Ranskaansa, englantilainen ylpeilee sumulla täytetyistä saaristansa, mutta ei kumpikaan, niinkuin ruotsalainen, rakasta maatansa äitinä miksi? Niin, meidän äitimme on köyhä ja hän on kasvattanut meitä ankarasti. Tuota pientä siirtokuntaa Felikshill'in luona piti ko'ossa siis sangen kauan yhteiset muistot, yhteinen kieli, uskonto ja toiveet.
Jonkun asian varjolla oli hän nytkin kutsunut samaisen kirkkoväärtin ja puheli nyt sille, ikäänkuin muka noin vain sattumalta: »On muutoin ilahduttavaa», sanoi hän, »on ilahduttavaa, että täällä turmeltumattoman kansan keskuudessa on uskonto säilynyt olemukseltaan niin puhtaana, yksinomaan raamattuun pohjistuvana ja...»
Mutta katso sentään. Eikö se ole juhlallinen? Nuo tummaksi maalatut akkunan pielet, eikö ne näytä runollisen synkiltä? Ojaa, juhlallinen kirkko! Ei kumma, jos se lapsena herättikin niin suurta kunnioitusta, jonkinmoista pyhää pelon tunnetta... Ja sitten hautausmaa. Kyllä on se uskonto mestari leikittelemään ihmisen tunteiden kanssa. Mitä se on? Luultavasti menee kylän nuoriso kokolle.
Sitä, mikä ei ole totta, eivät ihmiset koskaan pysyvästi hyväksy. Katsohan Muhametin uskoa! Itse Dalai-Laman uskonto myönnämme sen ilolla, ansaitsee olla maailmassa olemassa; se ei ole tyhjiä lauseparsia, vaan suoraa totuutta siinä on siis jotakin totta, jotakin pysyvää!
Tunnettu on, ett'ei mikään uskonto pakota almujen antoon kovemmin, kuin Mahomettiläinen; ei myöskään löydy missään niin monia yleisiä laitoksia köyhille pyhiin vaeltajille, sairaille ja kaikenlaisille kivuloisille, kuin Islamilaisissa maissa.