United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sakari näet varustautui kuvaamaan sitä herkullista näkemystänsä: nukkuvia sikoja ja miten toisen saparo pujottelihe toisen sieraimeen. Pastori aavisti sen ja aivan jo hätäytyi. Sakarin poskille levisi jo tuon maukkaan näkemyksen hymy. Se leveni suupielestä yhä alemma, valtaili jo herkullisuudellansa koko kasvot. Sana varmaankin jo ihan kielellä pyöri.
Sekä seura- että julkisina maun- ja taiteentuomareinamme esiytyy paljon näitä naivisti kriitillisiä sieluja, joilla ei tunnu olevan mitään sisäistä näkemyksen suhdetta käsittelemiinsä asioihin: he puhuvat vain itsensä tehostamiseksi, puolittain tajutun heikkoutensa peittelemiseksi.
Korkeintaan ovat he rakentaneet kesähuvilansa jonnekin saaristosalmen kalteelle ja huvipurtensa kannelta saaneet jonkin näkemyksen meren nuoleksimista rantakallioista ja ulkokivistä »kobbar och skär» onkin viimeaikaisen ruotsalaisen heräämyksen tunnusmerkillisimpiä isku- ja mielisanoja mutta mitään elimellisempää liittymistä ruotsalaiseen rannikkokansaan ei tällainen lomapäivien joutilaisuus luo.
Stagnelius. Palatakseni taas siihen kohtaan, josta lähdin, olen siis eri aloilla tahtonut panna merkille, mitä tapahtuu siinä siirtymäkohdassa, jossa tietämisemme saa sisäisen näkemyksen luonteen. Ennen kaikkea olen antanut tutkimukseni pysytellä liki sitä rajaa, jossa muutos tapahtuu ja jossa arkipäiväinen tai tieteellinen tarkastelu puhkeaa tunnelmaksi.
Hän on sanonut varoittavan ja elähyttävän sanansa nykyajan pintapuoliselle sivistykselle teoksessaan »Sivistys ja ominpäinopiskelu». Hän on esimerkkinä nykyajan tieteellisten viljelysten miehestä, joka osaa kohota sanottavastaan laajemman tietämyksen ja voimakkaamman näkemyksen maille, jota eivät rajoita, jonka ajatusta eivät ahdista eivätkä korvaa kaihda työhuoneen ahtaat seinät.
Ja nyt lopuksi tämän kysymyksen korkein totuus, jota ei ole vielä sanottu, ja jota ei todennäköisesti voidakaan sanoa, sillä kaikki mitä sanomme on sisäisen näkemyksen etäistä muistelua. Ajatus, jonka nyt voin parhaiten tavoittaa saadakseni sen sanotuksi, on tämä.
Inspiroiva aatos on saanut hänessä rakkauden liikkeelle. Isästä, tahdosta, on syntynyt äiti, tunne, ja äiti on nyt vuorostaan synnytystuskissa. Mikä verraton psykologia! Inhimillinenkin luoja runoilija, taiteilija, keksijä joutuu ensimäisen autuaallisen näkemyksen jälkeen tähän tuskan tilaan, kun hän näkemystään tahtoo toteuttaa.
Puolueiden keskeisiltä henkilöiltä puuttuu alkuperäisen, asiallisen näkemyksen mahti tajutakseen uusien olosuhteitten asettamat ja viitoittamat uudet tehtävät ja uudet vaatimukset: puuttuu se luonteen suorakasvuisuus ja itsenäisyys, joka väkevällä kädellä pakoittaisi rintamat asettumaan siihen tanaan, jota nämä uudet olosuhteet vaativat.
Mutta ennenkaikkea juuri pingoittunut iva taittaa jänteensä tässä romaanissa ja tekee sen niin sisäisesti levottomaksi. Kuten jo viitattu, se putoilee tyyliltään ja sen mukana ihmiskuvauksessaan monin paikoin korkealta näkemyksen asteelta paljon alemmalle tasolle. Se on liian sisäänpäin kääntynyt, liian aineeton, niin aineeton, että täyteläisestä lauseesta on usein jälellä vain ruoti.
Tällaiset löyhäpäiset ja vielä löyhäsuisemmat aateritarit, joita ei suinkaan näkemyksen totuus, ajatuksen syvyys, tunteen tuli ole julistajan tehtävään kutsunut, vaan ainoastaan pelkkä hyvä suu ja liukas kieli, joutilas pää ja epäkaino sydän katsovat meillä itsensä maan suolaksi ja mikä pahempi! käyvät meillä sellaisesta.