United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ensi kesäksi hankin hienon yhden käden vavan, jolla voin heittää hienossa veden päällä pysyvässä siimassa kuivan uppoamattoman perhon ehkä siinä on koko ongelman ratkaisu. Se on oleva tuleva ohjelmani. Mutta parasta on jo nyt sopia itsensä kanssa siitä, ettei sekään luultavasti ole lopullinen ratkaisu. No, nyt ne eivät enää ole siinä kiusaamassa, perhot ovat poissa ja säyneet myös.
Sen ajan kuluessa, mikä on mennyt perhon irtauttamiseen viimeisen kalan kidasta ja hetken lepoon, on ehtinyt tapahtua täydellinen käänne kosken elämässä. Lepakot ovat kadonneet, samoin perhot, ei kuulu enää kalan liikettä, parveilu on päättynyt, juhla-ateria korjattu pois ja vieraat poistuneet pöydästä minne lienevät piiloihinsa.
Hän kotiinsa sielt' yhden valitsi. Sen helläst' istutti ja hoiti hän, Ei muille sois sen hymyilevänkään, Ja huulten vierasten ei koskevan! Vaan eihän paimen tiedä, eihän vain, Kuink' usein ennen perhot kedolla Sai suudella tuon kukan huulia.
Ota luoksesi taas, käsivarsille nosta ja kantaos kauas pois! Taas kehdossa pienessä uinun ma niinkuin muinoin, ja kaihtimet valkeat, vanhat yli unteni kumartuvat, myös niiden kuluneet kuvat, nuo leikkivät lapset ja perhot.... Oi, kultaiset muistot! Oi äiti, oi äiti, sydänkäpysi kuolee, tää vankila tappaa hänet! Tule pian, mun syömmeni kärsii....
Ylhäinen metsästäjä Näin lauloi kulkeissaan: "Oi teitä laakson lehdot, Kanervat kangasmaan, Puut pienet, puolan varret Ja korven mökkinen! Teilt' ei vie myrskyt rauhaa, Ei tuiske tuulien; Teill' aina kaste kirkas Otsalla loistelee, Luonanne perhot pyörii Ja linnut laulelee. Niin tyyness' aina oisin, Kun voisin."
Ja minä lupasin täyttää hänen pyyntönsä enkä olekaan vielä tähän päivään hiiskunut hänelle asiasta halaistua sanaa. Olin pannut kokoon pyydykseni, perhot, uistimet ja muut vehkeet, poistuakseni koskeltani. Kalastuskausi oli jo kulunut niin pitkälle, että kutu oli alkanut, eivätkä suuret lohet enää ottaneet. Eivätkä ottaneet pienetkään, ei ainakaan perhoa minkään väristä.
Että kevät meille saapi, Niinkuin Vapaus vangitulle; Että Pohjan jäätehellä Sydämiä on virkistellä. Kudo uudet juhlaverhot Vesille ja maisemille; Nosta yöstä henkiin perhot Sulhoiks' kukka-kultasille; Sydämemme sopukoista Talven kolkot muistot poista! Kukkaselle.
Olen illastanut niin herkullisesti kuin voi illastaa ainoastaan Kokon Saiman voissa paistamaa mullosta. Muistelen sitä varsinkin nälkätalven jälkeiseltä kesältä. Olen auringonlaskua odotellessa verkalleen valinnut perhot, joita aavistelen ottavan, sen mukaan kuin olen edellisinä iltoina nähnyt niitä liikkuvan.
Hän kainoin silmiensä paistehilla Sydämmessäin saa kevään kukkimaan, Ja perhot liehuu syämmen kukkasilla: Ne suudelmat on, jotka hältä saan.
Hymyyni hymyilee tuo haaveksittu kulta, Sill' emme suotta kiusaa itseämme; Hyväily-nimet hältä saan, hän multa Vavahtaa lehvät, meidän lempeissämme, Ja perhot tullen ruusun suutelulta, Kukista luovat taivaan ylitsemme; Ah, kaunis mailma! kuinka luonto sointuu Tok' autuuteen, mi sydämessä tointuu! Miks' epäsoinnun soisin sorreskella Nyt soinnuntaa, mi mailman haltioipi?