United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Vaikka kirjeesi surettikin minua, seurasin heti määräystäsi olin vanhastaan tottunut kuuliaisuuteen ja hain käsiini vanhan kestiystäväsi, purppurakauppias Valerius Procilluksen. "Hän oli jo lähtenyt kaupungista viettämään kesää ihanaan huvilaansa. Huomasin hänet paljon kokeneeksi mieheksi ja innokkaaksi vapauden ja isänmaan ystäväksi. "Mutta hänen tyttärensä on helmi. "Olit ennustanut oikein.
Siten voittomme kasvaa vuosi vuodelta niin kauan kuin urhoolliset gootit suojelevat Länsi-Rooman rauhaa ja oikeutta." Hän vaikeni. "Niin kauan kuin he voivat suojella", huokasi Valerius. "Niin kauan kuin kreikkalaiset sallivat meidän olla rauhassa. Kuka takaa, eikö jo tänä yönä merituuli tuo Belisariuksen laivastoa näille rannoille." "Odotatko sinäkin siis sotaa?
Kauhistuneena Valerius katseli tuota hurjaa tunteiden purkausta. Vihdoin nyrkissä olevat kädet vaipuivat hitaasti alas ja Furiuksen tuhkanharmaat kasvot tulivat näkyviin. "Kaikki on lopussa", sanoi hän sitten vapisevalla äänellä. "Minua seuraa kirous. En saa nauttia avioliiton onnea.
"Siis tieltä pois!" Hän kannusti hevostaan. "Sano Belisariukselle, että niin kauan kuin Cnejus Valerius elää, ei hän pääse askeltakaan eteenpäin Italian mantereella. Takaisin, rosvot!" "Hullu ihminen! Sinä taistelet goottien puolella meitä vastaan." "Vaikka helvetin puolella kun teitä vastaan on taisteltava." Johtaja silmäili vielä kerran tutkivasti oikealle ja vasemmalle.
Valerius tajusi tuon vihan voiman eikä uskaltanut sanoa nimeä. "Kukahan hän lienee?" sanoi raivostunut Furius puoliääneen. "Joku roomalainenko? Montanusko? Ei! Oi, ettei vain ei vain hän sano ei, vanhus, ei hän " Hän tarttui Valeriuksen vaatteisiin. "Kuka? Ketä tarkoitat?" "Häntä, joka laski maihin yht'aikaa kanssani gootti. Hän se varmaankin on. Häntähän kaikki rakastavat Totila!"
"Ei", vastasi gootti vakavasti, "hän ei ole hukkunut. Hänellä oli nuoli rinnassa." "Se todistaa merisotaa, eikä muuta", arveli Valerius. "Mutta tänään " "Tänään?" kysyi Julius. "Tänään ei ole tästä kulkenut ohi ainoatakaan maalaista, joita tavallisesti joka päivä menee Regiumista Columiin. Ratsumies, jonka lähetin Regiumiin päin tiedusteluretkelle, ei myöskään ole palannut."
Valerius ja Julius tarttuivat aseihin, jotka riippuivat huoneen pylväissä. Valeria laski raskaasti hengittäen käden sydämelleen. "Mitä on tehtävä?" kysyi hän. "Miehittäkää Jugumin sola, jonka kautta rantatie kulkee", käski Valerius. "Se on kapea, sitä voimme kauan puolustaa." "Kahdeksan goottia on jo sitä vartioimassa. Menen sinne myös niin pian kuin te olette lähteneet matkalle.
"Sillä se pelastaa henkesi, nuorukainen!" keskeytti äkkiä syvä ääni ja luolan pimeästä takaosasta tuli esille mies pistäen kirkkaan miekan takaisin tuppeen. "Isäni!" huudahti Valeria hämmästyneenä, mutta rohkealla mielellä. Totila pani käsivartensa hänen vyötäisilleen puolustaakseen aarrettaan. "Pois, Valeria, irti barbaarista", sanoi Valerius viitaten käskevästi kädellään.
"Sisilia on valmis luopumaan gooteista heti, kun Belisarius laskee maihin." Valerius kalpeni mielenliikutuksesta. Furius huomasi sen ja jatkoi: "Ja ennen kaikkea olen rientänyt tänne varoittamaan sinua. Vihollinen aikoo laskea maihin näillä tienoilla ja minä tiesin, että tyttäresi oli mukanasi." "Valeria on roomalaisnainen."
Hän pelkäsi, että kieltävä vastaus muuttaisi vanhan rakkauden ja ystävyyden vihaksi. Tuon miehen rajusta hurjapäisyydestä kerrottiin kummia juttuja. Valerius olisi mielellään säästänyt tältä ja itseltään kieltävän vastauksen tuskan. Mutta Furius jatkoi: "Luullakseni olemme molemmat miehiä, jotka voimme sopia asiasta kuten kaupasta. "Ja minä puhun vanhan tavan mukaan ensin isälle enkä tyttärelle.