United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sisilia on valmis luopumaan gooteista heti, kun Belisarius laskee maihin." Valerius kalpeni mielenliikutuksesta. Furius huomasi sen ja jatkoi: "Ja ennen kaikkea olen rientänyt tänne varoittamaan sinua. Vihollinen aikoo laskea maihin näillä tienoilla ja minä tiesin, että tyttäresi oli mukanasi." "Valeria on roomalaisnainen."
"Furius Ahalla", vastasi Valeria ylväästi ja peräytyen, sillä hän oli huomannut hyvin korsikalaisen käden liikkeen, "minä olen ystäväsi morsian". "Minä tiedän sen tiedän liiankin hyvin." Hän astui askeleen eteenpäin. "Se on piirretty sydämeeni tuskien polttavilla kirjaimilla. "Minä voisin vihata häntä. "Miksi hän tulee juuri hän sinun, ihanan naisen, ja minun raivoavan intohimoni väliin?
Valerius tajusi tuon vihan voiman eikä uskaltanut sanoa nimeä. "Kukahan hän lienee?" sanoi raivostunut Furius puoliääneen. "Joku roomalainenko? Montanusko? Ei! Oi, ettei vain ei vain hän sano ei, vanhus, ei hän " Hän tarttui Valeriuksen vaatteisiin. "Kuka? Ketä tarkoitat?" "Häntä, joka laski maihin yht'aikaa kanssani gootti. Hän se varmaankin on. Häntähän kaikki rakastavat Totila!"
Korsikalaisen ensimmäisen keihään Julius torjui Tejan kilvellä. Furius pyysi toisen heittokeihään ja tähtäsi sen kuningasta ympäröivään ryhmään. Arsakidi Phoza koetti torjua sitä, mutta se lensi kilven ja panssarin läpi hänen sydämeensä. Silloin aikoi Furius, joka oli jo päässyt aivan lähelle, iskeä pitkällä, käyrällä miekallaan kuningasta.
Hän oli tullut hyvin liikutetuksi, kun Gisulf kertoi, että kuningas oli sysätessään hänet satulasta vaihtanut keihään kärjen kädensijaan. "Ei, kuolema kuninkaalle", huusi Furius. Hän oli jo aivan vieressä ja heitti keihäänsä haavoittunutta kuningasta kohti, jota Aligern parhaillaan nosti prefektin ratsun selkään viedäkseen hänet pois taistelusta.
Näin meidän kesken sanoen sota on enemmän kuin luultava, se on varma." "Furius", huudahti roomalainen, "mistä sen tiedät?" "Tulen Afrikasta, Sisiliasta. "Olen nähnyt keisarin laivaston. Sillä tavalla ei varustauduta merirosvoja vastaan. "Olen puhutellut Belisariuksen alipäälliköltä. He uneksivat yöt ja päivät Italian aarteista.
Mutta kun väijyksissä olleet persialaiset hyökkäsivätkin goottien eivätkä longobardien kimppuun, kun Alboin ja Furius yhdessä tuhosivat tai hajoittivat vähälukuisen goottien ratsujoukon ja kun hyökkäys Taginaesta päin jäi tekemättä tuhosi suunnaton ylivoima goottilaiset jousimiehet ensin Capraessa ja sitten Via Flaminialla Capraen ja Taginaen välillä.
Totila lähetti varoittavia merkkejä, mutta Valeria selitti, ettei hän voinut lähteä isänsä luota vaaran hetkellä. Valerius piti taas häpeällisenä lähteä pakoon "pikku kreikkalaisia", joita hän halveksi vielä enemmän kuin vihasi. Eräänä päivänä he hämmästyivät nähdessään kahden laivan melkein yht'aikaa laskevan huvilan pieneen satamaan. Toisella tuli Totila, toisella korsikalainen Furius Ahalla.
Kaksi heittokeihästä oli sattunut hänen valkoiseen ratsuunsa ja samalla oli yksi keihäs tunkeutunut kilven läpi haavoittaen pahasti vasenta kättä. Ratsu ja mies kaatuivat. Hurjasti huutaen Isdigerdin persialaiset riensivät paikalle. Furius ja Alboin kannustivat myös hevosiaan. "Säästäkää kuninkaan henki! Ottakaa hänet vangiksi! Hän on säästänyt minun henkeni", huusi Alboin.
Cethegus oli saanut tietää korsikalaisen ratkaisevan osan taistelussa. Hän pudisti tämän kättä. "Katsos vain, Furius ystäväni. "Vihdoin sinäkin olet oikealla puolella barbaarikuningasta vastaan." "Hänen ei pidä päästä elävänä tästä taistelusta", sähisi korsikalainen. "Mitä? Kuinka? Vieläkö hän on elossa? Luulin hänen jo kaatuneen", sanoi Cethegus. "Ei hän ole kuollut.