Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
He lähtivät siis kaikki kolme muutamien orjien saattamina Jugumin solan luona Regiumin pohjoispuolella sijaitsevaan päähuvilaan. Huvila oli aivan meren rannalla, vieläpä osittain "rohkeasti uhmaillen" rakennettu mereen, ylellisyys, jota jo Horatius aikoinaan oli moittinut. Valerius tapasi kaikki mitä suurimmassa epäjärjestyksessä.
"'Valeriani valitsee jalosti lupaa minulle, että annat hänet miehelle, jonka hän valitsee, etkä kellekään muulle. "Lupasin sen pitäen hänen vapisevaa kättään omassani. "Mutta en koskaan anna tytärtäni barbaarille, Italian viholliselle, en, en!" Ja heilauttaen kiivaasti kättään hän riistäytyi irti tyttärestään. "Kenties en olekaan kokonaan barbaari, Valerius", sanoi Totila.
"Ei, Valerius", sanoi Totila painaen rakastettuaan kovemmin rintaansa vasten. "Hänen paikkansa on tästä lähtien tällä rinnalla." "Röyhkeä gootti!" "Kuule minua, Valerius, äläkä ole meille vihoissasi tämän salaperäisyyden vuoksi. Kuten itse kuulit, olisi se jo huomenna loppunut." "Onneksesi kuulin sen.
Sinä olet sankari, joka tämän maan voi pelastaa, huolimatta Belisariuksesta ja Narseksesta. Sinä voit sen, sinä teet sen, ja palkkanasi on rakas lapseni." "Valerius! Isäni!" "Hän on omasi!
Ystäväni Valerius oli oikeastaan enemmän pakana kuin kristitty. "
Ruomalaisen nuorison kehoittamiseksi pyrkimään Valerion kaltaiseksi ilmoitettiin torvien kaikuessa kaikissa Italian etevimmissä kaupungeissa se päivä, jolloin kuvapatsas oli paljastettava ja Valerius kruunattava runokuninkaaksi.
Valerius pelästyi. Aikovatko bysanttilaiset rynnätä meritse Napolia vastaan? Aikoivatko he laskea väkeä maihin solan pohjoispuolelta? Mutta silloin tietysti näkyisi useampia tulia. Hän aikoi kysyä, mitä arvelivat asiasta orjat, jotka olivat seuranneet hänen käskystään, vaikka nähtävästi vastenmielisesti. Turhaan. Orjat olivat pötkineet tiehensä yön pimeyden turvissa.
"Aluksi, kun näin rakkauteni alkavan juurtua, olin täynnä iloista toivoa. "Valerius, jonka sinä luultavasti jo edeltäpäin olit voittanut puolelleni, ei nähtävästi ollut pahoillaan huomatessaan rakkauteni tulevan voimakkaammaksi.
"Se ei todista mitään", väitti Valerius itsepäisesti. Hänen sydämensä epäili niin kauan kuin mahdollista vihattujen kreikkalaisten maallenousua. "Usein hyökyaallot tukkivat tien." "Mutta kun äsken itse menin Regiumiin päin vievää tietä ja panin korvani maata vasten, kuulin maan tärisevän ratsujoukon alla, joka nopeasti lähenee tännepäin. Teidän täytyy lähteä."
Hänen palvelijansa olivat, isäntänsä pitkäaikaisen poissaolon veltostuttamina, hoitaneet huonosti taloutta. Valerius huomasi, että hänen tarkastavaa, järjestävää ja rankaisevaa toimeliaisuuttaan tarvittiin täällä useiden viikkojen aikana. Sillä välin sodan vaara kävi yhä uhkaavammaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät