United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aina yhtäläinen aika, Oleskelu Tuonen mailla Ilman valoa ja taikaa! Epäilijä. Jos silmä mulla tarkemp' ois Kuin haukan, millä nähdä vois Avarat, korkeet, syvyydet, Eik' estäis mitkään estehet; Ei helmiaarre Vellamon, Ei kultasuonet vuoriston, Ei kalliit talletelmat maan Lumoisi minun katsettan';
NATHAN. Ei silti tämä Konrad isänne ollut. Ristiritar' oli hän niinkuin tekin; oli naimaton. RISTIRITARI. Oh sekö ! NATHAN. Miten? RISTIRITARI. Sekö estäis häntä isäni olemasta? NATHAN. Pilaa vain! RISTIRITARI. Ja teill' on kovin ahdas aatos tässä! Mit' oiskaan siinä! Lehtolastakaan, äpärää, ei voi siltään halveksia. Vaan sukujohtoni jo jättäkäämme niin omastanne pääsette te myös.
Nää sanat Saattajani suusta läksi, mut vastaus, min niihin sai hän, vielä ei selvään puhujaansa ilmi tuonut. Mut näin se kuului: »Oikealle törmää kerällä meidän käykää, siell' on sola, min kautta kiivetä voi kuolevainen. Ja jos ei estäis mua paasi, joka niskaani ylpeää niin pahoin painaa, ett' täytyy kasvot maata kohden käydä,
Nää sanat Saattajani suusta läksi, mut vastaus, min niihin sai hän, vielä ei selvään puhujaansa ilmi tuonut. Mut näin se kuului: »Oikealle törmää kerällä meidän käykää, siell' on sola, min kautta kiivetä voi kuolevainen. Ja jos ei estäis mua paasi, joka niskaani ylpeää niin pahoin painaa, ett' täytyy kasvot maata kohden käydä,
Kukkasissa lepää poika, Kaunis niinkuin kukkanen, Päivän koi ja metsän linnut Suosii häntä vuoroten. Unelmia toiset laulaa, Toiset häntä suutelee. Tyttö kaukaa katsoo tuota, Katsoo, katsoo kalvenee. Lakkauttais linnun laulun, Kukat maasta tempais pois, Estäis päivän paistamasta, Peittäis taivahat, jos vois. Miksi tuota rangaistusta? Noinhan tuim' ei talven sää!
CLEOPATRA. Ei suoda Siis kuollakaan! Se hoiva koirallakin. PROCULEJUS. Caesarin hyvyys loukkaantuu, jos noin te Itsenne turmelette, Cleopatra. Maailma hänen jaloutensa nähköön; Sit' estäis kuolonne. CLEOPATRA. Miss' olet, kuolo? Oi, tule, tule, kuningatar ota; Hän vastaa monta imevää ja loista! PROCULEJUS. Mieltänne malttakaa.
Puolin kuuluu puhuttaman, että isännän, emännän saapi kuolema kituwan, mutt'ei Pappi mullikkaansa. Niin kuin koira kalikkahan usein wieraan wiskatessa hambain hyökkyää kowasti, niimbä syndinen sokea, paha lammas laumassamme. panettelee paimendansa, koska Herra hengellinen, karkoittaisi kansan tyhmän mammonata maistamasta, estäis' ehdon syndisiä opettajansa osalda.»
Surkean surman saatte te, kunnes on suorana kohlut surmatun Patroklon, tuhot suuret akhaijien, joita lannistitte te laivojen luo, minä kons' olin poissa." Noin hän huusi, ja tuimistui kovin tuosta jo virta miettien mielessään, miten estäis aimon Akhilleun kamppailusta ja myös tuhost' auttais iliolaiset.
Siis kaikki työhön käsiksi, Ja kaikki auman tekoon! Ja rikas niinkuin köyhäkin Se tuokoon kortta kekoon! Jokainen työnsä hedelmää: Yks tuokoon hengen kultaa Ja toinen tiedon aarteitaan Ja kolmas innon tultaan! Ett' auma nousis täyteläs, Mi talven tuiskut kestäis Ja kylmän kouriin kansankin Pois kuolemasta estäis.
Ei toista loukattua, jonka kieli Niin voisi häntä kirota kuin minun. PANDULPH. Kirota mulla laki on ja valtuu. CONSTANCE. Niin mulla myös. Jos oikeutt' ei suo laki, On laillist', ett'ei laki vääryytt' estä. Lain kautt' ei lapseni saa kruunuaan: Ken hältä kruunun valtaa, lainkin valtaa. Siis, kosk' on itse laki suurin vääryys, Kuin estäis laki mua kiroomasta?