United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Oi rakas Oppaani» ma virkoin, »sinä, mi enemmän kuin seitsenkertaisesti minulle hankkinut oot turvan, vaarat nuo suuret torjunut, mua vielä ällös orvoksi jätä! Mahdoton jos matka on eespäin, taapäin palatkaamme pian!» Ja hän, tuo Ylväs, sinne saattajani, näin lausui: »Miksi pelkäät: Tiemme moinen on tahto määrännyt, se ettei esty.
Tirehtööri on antanut hänelle sellaisen määräyksen ja siihen mukautuvat lopulta saattajani. Minä hengähdän helpotuksesta, sillä tukalalta tuntui pelkkä ajatuskin lähes pari vuorokautta kestävästä matkasta ahtaassa ja ummehtuneessa vankivaunussa, johon sitä paitsi näytti ilman minuakin tulevan asukkaita riittämiin asti. Lähdemme siis raivautumaan läpi ihmisjoukon junan etupäätä kohti.
Tunnin jälkeen lähtee yöjuna, sullokaa matkalaukkunne, neiti, minä tulen auttamaan ja saatan teidät rautatien asemalle." Pakolaisen tapaan lähdin Karolinenlustista. Oli pilkkosen pimeää eikä saattajani voinut nähdä, miten kyyneleet valuivat alas silmistäni ja miten minä kädelläni viittasin jäähyväiset kasvihuoneelle, jossa olin viettänyt monta onnellista hetkeä.
Ma hälle: »Tule itsestäin en tänne, hän saattajani on, mi tuolla vartoo, lie Guidos hänt' ei kyllin arvostanut.» Nimensä arvannut jo sanoistansa ja tuskiensa laadusta ma olin, siks täyden niin voin vastauksen antaa.
Turhaan taidan puhua, ajattelin minä. Ei saattajani enää ole täällä. Mutta koetteeksi kuitenkin lisäsin: Nyt sinä varmaan tahdot vielä tietää mistä minä sokea ja kuuro ikäkulu semmoisia taivaan tarinoita osaan. Ymmärrä sentään, että minä olen lähempänä taivasta kuin sinä. Tiedäthän, etten minä kuule mitään enkä näe mitään.
Lukija, hyödykses jos Luoja kirjan tään kätees suo, sa arvaa itsestäsi, saatoinko kuivin katsein nähdä tuota, kuvamme kuolevaisen vääntyneenä kun näin ma niin, ett' isku silmiensä rakoa pitkin peräpuolen kastoi. Ma totta itkin, kiven kielekkeesen nojaten kovaan, kunnes saattajani noin virkkoi: »Ootko niinkuin muutkin houkat? Tääll' elää sääli olla säälimättä.
"Mutta hän vastasi: "'Sinäkö, Hildebrand? "'Sinä et häntä ilmaise. "'Hän oli Matasunta-lapsi. Hän oli eksynyt yön pimeydessä kaupungille ja pelkäsi äitinsä vihaa. "'Matasunta', sanoi toinen, 'tulee päivä päivältä kauniimmaksi. "Ja saattajani sanoi" hän vaikeni ja poskille lensi heleä puna. "No", kysyi Aspa katsellen häntä ihmeissään, "mitä hän sanoi?"
Kun prinsessa kuuli prinssin äänen, niin hän tunsi hänet heti ja riemuissaan heittäytyi hänen kaulaansa ja tiedusteli miten hän oli päässyt linnaan. Mutta prinssi vastasi: "Nyt ei ole aikaa pitkiin selityksiin, sillä saattajani odottavat minua etuhuoneessa. Mutta minä lupaan tehdä kaikki pelastaakseni sinut. Koetan keksiä jonkun juonen, jonka avulla pääsemme pakenemaan.
Ma hälle: »Tule itsestäin en tänne, hän saattajani on, mi tuolla vartoo, lie Guidos hänt' ei kyllin arvostanut.» Nimensä arvannut jo sanoistansa ja tuskiensa laadusta ma olin, siks täyden niin voin vastauksen antaa.
Nää sanat Saattajani suusta läksi, mut vastaus, min niihin sai hän, vielä ei selvään puhujaansa ilmi tuonut. Mut näin se kuului: »Oikealle törmää kerällä meidän käykää, siell' on sola, min kautta kiivetä voi kuolevainen. Ja jos ei estäis mua paasi, joka niskaani ylpeää niin pahoin painaa, ett' täytyy kasvot maata kohden käydä,