United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sa tahdot tietää, milloin Herra pani mun siihen tarhaan ylevään, hän missä soi sulle voiman kiivetä näin ylös, ja kauanko ma sit' ilosilmin katsoin ja tosi syyn tuon suuren eripuran ja mitä käytin kieltä, minkä keksin. Siis, poikani: puun hedelmän ei syönti ei syy itsessänsä syy ollut moisen paon, vaan yksin yli rajamerkkein käynti.
Lapseni ovat alkaneet elää ylellisesti ja tuhlaavaisesti, eikö niin? RISTO. No, myönnettävä on, että säästäväisemmin voisivat elää. ANNA. Nuo pakanat, nuo juuttaat! Ja niin kovasti kun minä heitä aina varoitin kaikesta turhamielisyydestä ja herrasmaisuudesta! Mutta se on tuon Laura-hupakon syy, sen kyllä huomaan. Ja kauanko tätä elämää on kestänyt jo?
Täällä taaskin pettyi silmä matkan pituudesta. Jordan'in laakson reunaan päästyä kysyi ystävä R., kauanko minä luulin kuluvan aikaa tuonne meren rantaan ratsastaessa. Minä sanoin: "no, 10 minuuttia", ja luulin panneeni siinä aikaa oikein runsaasti. R. puolestaan arvasi kuluvan vähintään 20 minuuttia. Kumpikin meistä pettyi sillä matkalla kului koko tunti.
SANANSAATTAJA. Coriolista hyökkäys Marcion Ja Lartion päälle tehtiin; meidän väen Varustuksiinsa väistyvän kun näin, Niin tänne riensin. COMINIUS. Tottakin jos puhut, Et hyvää puhu. Kauanko on siitä? SANANSAATTAJA. On päälle tunnin. COMINIUS. Peninkulmaa tuskin On täältä sinne; äsken rummun kuulin. Sa tarvitsetko tunnin peninkulmaan? Sa tulet myöhään.
Tietysti olenkin vanhempi kuin nuo keskenkasvuiset tyttöletukat, joiden joukossa sinä niin mielelläsi oleksit, mutta ajattele kauanko se nuortenkaan kauneus kestää! Tuossa on nyt esimerkiks' tuo Laukkalan emäntä, joka tyttönä ollessaan oli jos kuinkakin impakka, mutta missä on nyt se ihanuus?
Pohjatuuli menee illaksi kotiin, sanotaan, ja niin tapahtui nytkin. Kun keskiyön aikana tulimme järvelle, näkyi jo järvenpinnalla siellä täällä kuikanpeltoja, ja tunnin kuluttua oli järvi rasvatyyni. Kauanko viisi miestä virstaa katkaisee? Aurinko oli juuri noussut, kun maanantaiaamuna laskimme Latvasaaren venevalkamaan. Onni oli ollut minulle harvinaisen suotuisa.
"Oi Marjatan pyhä poika, kauanko vielä täytyy minun kahlehdittuna kulkea? Kauanko vielä saa kansani kaivata omaansa?" Mutta Marjatan poika osoitti taivasta, jonka rannalle pimeät pilvet alkoivat kertyä, ja sanoi: "Luo katseesi tuonne, Päivän poika. Kuuletko jylhän jyrinän? Arvaatko Ukko Ylijumalan aivoitukset?
Hän ei tiennyt, kauanko hän oli näin istunut, kun keveät askeleet hietakäytävällä saattoivat hänet säpsähtämään ja kääntämään päätään. Se oli Gabrielle, joka hänkin puolestaan näytti hämmästyvän, sillä hän pysähtyi jo etäällä ja peräytyi, ikäänkuin heti olisi aikonut poistua lehmuskäytävästä.
Mutta, Mas'r Davy, se ei saanut vielä tapahtua ei vielä! Minä myöhästyin, ja he olivat lähteneet. Mihin, siitä en saanut selkoa. Muutamat sanoivat sinne, toiset tänne. Minä matkustin sinne, ja matkustin tänne, mutta en löytänyt mitään Em'lyä, ja silloin matkustin kotiin". "Kauanko sitten palasitte?" kysyin minä. "Ainoastaan muutamia päiviä sitten", vastasi Mr. Peggotty.
Kyllä, ennen kuin heräsit tien ohessa. Mutta sinä et muista siitä mitään, sillä sinä uneksit silloin, kuten hekin nyt tuossa Totuuden kaupungista uneksivat. Kestääkö kauan tuota uni-elämää? Toiselle enemmän, toiselle vähemmän aikaa, riippuen paljon myös heidän omasta tahdostaan. Ja kauanko kesti sitä minulle? Minusta oli kuin olisi hän hymyillyt minulle.