United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Senjälestä ei hän milloinkaan enää pyrkinyt katsomaan aidan ra'osta sisälle, vaan aina kun hän muisti entisiäkin kertojansa, itki hän uudestaan. Kului näin monta päivää, viikkoa, ehkäpä kuukausikin. Silloin oli hän jo melkeen unhottanut edellä kerrotun tapauksen, kun eräänä aamuna, päivän koittaissa kovin surullinen, nuori mies käveli puutarhan aidan ulkopuolella.
Santtu oli hakea humannut eksyttäjiään, eikä hän tavattuaan katsonut ketä Viijan seurassa oli, alkoi vain tahtoa ryssän kojulle ostaakseen makeisia. Eipä noita nyt tee mieli, on vielä entisiäkin, sanoi Viija, eikä lähtenyt. No, mennään sitten kometiiaan, sanoi Santtu. Jos tuolla kävisi, myönsivät tytöt. Matkalla tuli vastaan Tuomelan Petu.
"Minulla on nytkin tämä suuri kontti täynnä leipäpalasia ja hywinkin tämän kontin täysi jäi wielä kylään, joita en jaksanut kantaa; ne käyn noutamassa, kun ilma asettuu; entisiäkin leipäpalasia on hywä kontillinen koton", puheli mummo ja nähtäwästi katosi hetkeksi hänen surumielisyytensä, kun hän pääsi kertomaan noita mielestänsä niin runsaita elämänsä warallisuuksia.
»Niin olisikin, mutta onkohan sekin minun syyni, ettemme sitä ehtineet. En kai minä asiata alkuunpannut?» »Et kai. 'Syy, syy tule tänne, on täällä entisiäkin'. Minä olen niitä poloisia, joilla on tuliset tunteet, vaikka tahto on kova ja kylmä kuin teräksestä tehty, niinkuin sinä aina sanot.»
Vanha tupa revittiin alas ja uutta, varsin isoa rakennusta, ruvettiin sijalle uudesta rakentamaan; samoin tehtiin muidenkin huonetten kanssa, ja ennenkuin oli Juhannus käsissä, olivat kaikki huoneet vesikatossa. Päärakennus oli rakennettu niin ko'okas ja uljas, korska päätyjen ja räystästen kanssa, ettei moista oltu paikkakunnassa nähty, vaikka kyllä oli entisiäkin hyviä huoneita.
Jukke kaivoi housuin taskustaan pienen kukkaron, jossa kiilsi entisiäkin hopearahoja, pani ne talonneidin tuomat hopeat siihen, kääntyi ihmisiin ja heläytti sitäkin ja virkkoi kiivaasti: »Tässä poika, jonka kukkarot kulisee kuparina, housut hopeina soivat.» Pani sen kukkaron housuinsa taskuun ja kääntyi pöytään päin ottaakseen lompakkotaan, lyödäkseen taas pöytään ja sanoakseen: »Onko teillä tuommoista». Mutta oi ihmettä, lompakkoa ei näkynytkään, ei pöydällä eikä pöydän alla.
Levottomuuteni yhä vaan eneni, kun elämäni turva oli ainoasti siinä vähäisessä rahamäärässä ja vaate-arkussa, jotka olivat mukanani. Täytyi ruveta tiedustelemaan toimipaikkoja, vaan se oli aivan turhaa. Huonon ajan tähden vähennettiin silloin suuri joukko entisiäkin miehiä kaikenmoisista liiketoimista.