United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Osaanpas... Simolan Pojunkin kanssa kun me poltimme, niin minä osasin, mutta Pojulle meni henkeen, väitti Saku. Näytäppäs tokko osaat! epäili sitä toki vielä Juntus. Saku vannoi: Näytän kyllä...! Mutta kun ei ole tupakkaa ja piippua! Kaikki myönsivät vaikenemisellansa että niistä oli puute. Mietittiin. Vihdoin keksi Juntus keinon. Hän ehdotti: Kun olisi putkea, niin tehtäisi putkipiiput!
Reinhold lauloi hyvin monenlaisia lauluja. Kaikki kuulijat iloitsivat ja tuntijatkin myönsivät, että laulajassa ei kyllä ollut mitään varsinaista vikaa, jollei hän vaan käyttäisi ulkomaisia säveleitä, mikä oli moitittavaa.
Sentähden, nähkää, jatkoi Löfving, on kansan velvollisuus suojella kuningasta ja hänen valtakuntaansa ei ainoastaan niitä vihollisia vastaan joita nähdään vaan niitäkin vastaan, jotka salassa hiipivät. Se on totta! Se on totisen totta, myönsivät sotamiehet. Kuninkaalla on monta salassa hiipivää vihollista.
»Mutta me emme annakaan sitä kauppamiehelle, vaan viemme kuninkaalle itselleen», keskeytti Ville. Ja toiset myönsivät ja joku taas jatkoi: »Niin kuningas antaa meille hyvin makeaa leipää ja voita niin paljon kuin jaksamme syödä» »ja hernevelliäkin» »ja siirappivoileipää» »ja nisuleipääkin».
Kas, tässä on, vastasi tohtori tosissaan ja ojensi, niin hyvin kuin hänen kahleensa myönsivät, viisi uutta halkoa toverilleen aitauksen taakse. Hullut koettivat pettää toisiaan, kumpikin tyydyttääkseen sydämensä salaisinta halua, joka oli ainoa valoisa kohta heidän kauheassa pimeydessään. Kuningas astui nyt esiin ja käski irroittaa oikeanpuolisessa huoneessa olevan vangin kahleista.
He kyllä myönsivät, että Pietarilla oli syytä niin sanoa, mutta he eivät tahtoneet kokonaan jättää metsästystä. "Mene sinä, Pekka", virkkoi Antti; "Pietari ja minä kyllä vedämme kelkkaa; kyllä sinä meidät tavoitat, ennen kuin meillä on nuotio valmiina illalla. Mene nyt vain, sanon minä", virkkoi hän uudestaan huomatessaan, että Pekka vielä arveli.
Useat myönsivät Gamalielin olevan oikeassa, mutta ne, jotka toivoivat apostolein kuolemaa, eivät heti taipuneet sitä tunnustamaan. Kun Gamaliel istuutui, tunsi hän käden keveästi koskettavan olkapäätään ja nuorekkaan ääneen hillityllä kiivaudella kuiskaavan hänen korvaansa: "Jalo Gamaliel, minä ihailen sanojasi, jotka ovat viisaat ja kauniit, niinkuin kaikki puheesi.
Vaikka ei se silti lasten mielestä ollut niin oikea, ettei keskikaupungilla olisi oikeampi ollut, sillä sen he myönsivät käydessään toistensa luona puhelemassa joulusta. Latun Liisan mieli väittämään, että heillä on oikea joulu, aivan oikea, ettei missään oikeampi. Siihen toiset panivat jyrkästi vastaan: »Ohoh!» Keskikaupungilla, jossa oli joulukuusetkin! »Onpa meilläkin», selitti Liisa.
Sitten läksivät ihmiset salista ja jatkoivat taistelua kadulla.» »Miten häntä nyt ruvetaan vihaamaan!» Hanna huudahti. »Niin, hänet vedetään oikeuteen ja häntä ahdistetaan kaikilla mahdollisilla keinoilla. Mutta mitä se tekee! Hänen sanojaan muistetaan! Vastustajienkin joukossa oli muutamia, jotka myönsivät hänellä olevan oikein; niitä oli Stubb.
"Hyvä," sanoi kapteeni, "ja minä vakuutan puolestani, että oman käsitykseni mukaan olen vilkasluontoinen. Hidas mies ei voi toimittaa sellaista tointa, johon sukkeluutta vaaditaan, vai voiko hän?" Molemmat veljet myönsivät, että hän ei sitä voi. "Ja te," sanoi kapteeni kääntyen nuorempaan veljeen, "te olette vähän rakastunut, eikö niin?" "Eipä niin varsin vähän, kapteeni Jorgan."