United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan meillä talonpoika-raukoilla ei liene muu neuvo tarjona kuin kärsiväisesti odottaa parempia aikoja." "Kärsiväisyydellä on rajansa", virkkoi Haerkepaeus. "Ei Luoja ole meitä ainoastaan kärsimään luonut. Hän on meille suonut vapauden, ja jos sen ansaitsemme, niin ei tarvita orjina olla, joskaan ei esivalta olisi oma." "Aivan niinkuin arvoisa herra rovasti sanoo", lausui Sormuinen.
Ja mikä on oleva heidän osansa, kun romalaiset saavat käsiinsä kaupungin? Ehkä lyödään he maahan, ehkä viedään he orjina pois maahan, jossa Herran nimi vielä ei ole tunnettu. Oi, minun täytyy karkottaa nämät kauheat ajatukset, sillä ne vihlovat minun sydäntäni. Ota harppusi, Naomi, ja laula minulle. Minä olen kovin väsyksissä ja tämä päivä on ollut niin pitkä, niin pitkä.
Kuningas sitä paitse Apua multa, rakkautta teiltä Ei ansaitse. Ei henkipatto teitä Sivistää voinut; kovat koittaa saitte; Ei toivoakaan hempeydestä, jota Lupasi kehtonne; te kesäkuuman Ko'itte paahteen, talven orjina Hytistä saitte. GUIDERIUS. Paremp' elämättä Kuin elää näin. Pois, isä, sotajoukkoon! Mua ja veljyttä ei kukaan tunne. Ja teitä, unhoon jäänytt' ikämystä, Ei tutkita.
Hekaben muut Akhilleuksen valtaan joutuneet pojat ovat kyllä saaneet leppeämmän kohtalon; he näet ovat yhä elossa, vaikkakin orjina, kun sitä vastoin Hektōr on surmattu ja hänen ruumistaan on pidelty pahoin. Mutta kuitenkin hän on kuolleenakin saanut osakseen jumalien ihmeellistä suojelusta: hän on yhä säilynyt tuoreena ja kauniina. Ja tästä sureva äiti saa ainakin hetkeksi jonkinmoista lohtua.
Näiden jälkeläiset, sekoittuneina alkuperäisesti maassa asuneiden indiaanein ja niiden neekerien kanssa, jotka orjina noin miespolvi sitte tuotiin maahan, muodostavat varsinaisten syntyperäisten argentiinalaisten kantasuvun.
Etkö sa kiusaa muista, mit' Ilionissa me yksin taivahisista kärsiä saimme, kun raadettiin siell' umpehen vuosi ihmisen orjina, kun pani palkkaa säättyä vastaan meidät palvelemaan Zeus Laomedonia korskaa? Muuri mun ympäri kaupungin piti laatia silloin laaja ja uljas, jott' ois Ilionill' ikiturva. Sorkkuvasääriä taas sinä kaitsit härkiä, Foibos, lehtoja kierrellen monirotkon, metsävän Idan.
"'Kaksi neljättäkymmentä oli vielä meitä onnettomia Venäjälle joutuessamme. Kahdeksan oli matkalla kadonnut. Ah, armahani, et tiedä mitä vainon aikana ihmislapsi saa kärsiä! "'Kaksi neljättäkymmentä meitä, paitsi paljon muita poloisia, seisoi orjina Tihvinänlinnan markkinoilla. Päivä päivältä väheni parvi. Mi vietiin sinne, mi tänne. Sydämeni oli katketa. Kumman kestävä on kuitenkin ihmissydän!
Isäntämme kohteli meitä enemmin vertaisinansa kuin orjina, seitsemän vuotta kesti sitä onnea. Silloin Henry kuoli keltaruttoon." Hän hengitti raskaasti ja näytti vaipuvan muistoihinsa. Vähän ajan päästä kertoi hän edelleen: "Minulla oli kaksi suloisen sievää lasta. Vanhempi oli poika Henry, isänsä kaima ja kuva. Hänellä oli isänsä silmät, isän korkea otsa ja ihmeen kaunis kiharapää.
Katkeralta tuntui minusta eroaminen ystävästäni, mutta se kääntyi kuitenkin onneksi, sillä vähän sen jälkeen oli aikomus lähettää meidät mikä mihinkin kruununtiloille ja pidättää meidät siellä ainiaaksi. Maria. Orjina? Attila. Niin, semmoisiksi useimmat jäivät. Minutkin oli jo ostettu, mutta Reichenberg vapautti minut. Hyvästijätön tuska lähtiessäni koski syvästi vanhuksiin.
Sun kätes herpoaa ja vaipuu jo, On tylsä nuoles, jousen jäntees veltto, Ei sotaan pysty miekkas ruostunut, Se särkyy, viikatteeksi taotaan Ja lapses orjina saa sillä niittää. On valtikkasi ontto ruokosauva, Se katkeaa näin sisus puuttuu rautaa. On lihavuuttaan raskas kansasi; Kuin baasanhärkä villi, riihoton Se kiimailee, syö, juo; ei aurallen Se suostu teuraaks täytyy.