United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä kaikille sanoille koko mailmassa on pantu rajansa ja aina löytyy jotakin, johon ne eivät ulotu, mutta Jumalan rakkaus ei löydä loppua missään, vaan tulvaa niin pitkälle, kuin ihmisen murheet menevät." Ja kun hän oli heittänyt minut, minä tunsin, että mitä hän oli puhunut, oli totta.
Pohjoisten vesistöjen tienoot ovat vielä erämaina; mutta niidenkin suhteen tehdään jako valtakuntien välille, ja niin saapi Savonmaa ensimäisen rajansa itää kohden. Vaan tämä raja näkyy oikeastaan halkaisseen sen Savonmaan, jonka me nykyään sillä nimeltä tunnemme.
Niinpä jälkeenpäin näimme, että Swatsilais-kuningas oli saanut tiedon aivotusta tulostamme Mambaan jo ennenkuin olimme hänen rajansa ylitse kulkeneet, ja oli vetäytynyt nykyiseen olopaikkaansa, lykätäkseen lopullisen vastauksensa nostoväen asiassa, kunnes hänen vakoojansa olisivat tuoneet tarkat tiedot Tsululais-kuninkaan todellisesta asemasta sekä mikä vieläkin tärkeämpää oli kunnes hän olisi loitsijoiltaan, poppamiehiltään, neuvoja kysynyt, mihin suuntaan hänen nyt olisi edullisinta toimia.
Mutta hän oli sen heittänyt heti syrjään eikä jäänyt sen syitä tai mahdollisia seurauksia seulomaan. Vain merkinnyt ohimennen, että kullakin oli rajansa ja että tuossa vieressähän istui juuri hänen rajoituksensa. Olihan tässä hänen koko maailmansa. Miksi hän sitten enää uusia ja tuntemattomia toivotteli? Mitä mietit? kysyi Liisa. Jälleen hän oli huomannut Johanneksen katseen pyrkivän lasittumaan.
Mutta tämä hanke raukesi tyhjäksi, osaksi siitä syystä, että englantilaiset olivat vastahakoiset menemään rajansa yli, osaksi sentähden, että Antrimin kreivi, jonka piti irlantilaisarmeijansa kanssa tulla Solvay-lahteen, jäikin tulematta.
Ja äkkiä oivaltaa hän, ettei se koskaan tulisi onnistumaan. Hän muuttaa äkkiä mieltään. Hän ei enää tahdo olla vapaa. Riemumielin siteeraa hän 17 p:nä marraskuuta Atterbomia: »Sanalla on rajansa ja ajatuksella on rajansa mutta tunteella ei!» Ja sitten: »Taas minä puhelin hänen kanssaan!
Kun muut nukkuvat, hiipii hän luokseni ja käy hellästi kaulaan; ja kun hän on poissa, ajattelen minä häntä avosilmin uneksien. Minussa kumpuilee hiljainen, tyyni elämänilo. En tunne vanhenevani, ei peloita kuolema, ja kun näköpiirillä on varmat rajansa, ei ahdista äärettömyys eikä kiihoita kilpailu.
»Tietysti on ollut niitä, jotka ovat ajoissa hoksanneet, mistäpäin tuuli käy. Nyt me olemme kyllä kaikki viisaita, Tobiesen nyt perästäpäin»... Hän sinkosi saappaan kauas lattialle. »Niin, nuo keinottelijat», jatkoi Tobiesen itsepintaisesti, »he luulivat istuvansa Kaliforniassa. On ne rajansa kevytmielisyydelläkin!»
Vaikka kuinka usein Knutson koki Marin kanssa keskustellessaan osoittaa murheitansa sekä itsestänsä että hänestä, ymmärsi hän joka kerran tuolla niin omituisella vaimon hienoudella välttää päättävän selityksen. Mutta kaikilla on rajansa ja niin on kärsivällisyydelläkin.
Sitä vaan, että kaikella pitää olla rajansa, ymmärrätkös. Sylvi, muruseni, tule nyt taas tänne polvelleni. SYLVI. Eivätköhän nuo kaksi minuuttia jo olekin lopussa? AKSEL. Aikoja sitten, mutta se ei tee mitään. Minä en päästä sinua, ennenkuin tulet hyvälle mielelle taas, sirkkuseni. SYLVI. Aksel mitä sinulla tässä on, tässä laatikossa, kuules? AKSEL. Ai, elä koske siihen. Se on hyvin vaarallista.