United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Sen verran teissä naisissa on luonteen lujuutta. Entä kun nyt harjoittelisit, muruseni, siihen. Mitä ? Tämä minusta olisi juuri oivallinen tilaisuus.» Alma seisoi yhä selin ja hypisteli kasveja. Ei vastannut mitään. John katsoi erästä kirjaa pöydällä. »Nymark on käynyt täällä?» »Pistäytyi äsken pikipäin.» John nousi ja hyräili jotain laulua.
»Heti, muruseni, kun vaan sytytän papyrossin.» Hän tuli ja kietoi kätensä Alman vyötäisille. »Eikö se ole kaunis?» »Onhan se.» Johnin silmät luiskahtivat ruusun ohi; hän tapaili Alman katsetta, otti häntä leuvan alta ja käänsi hänen kasvonsa itseään kohti. Ja hän painoi pitkän suutelun noille vastahakoisille huulille. »Oih, elä», sanoi Alma punastuen, »näkevät tuonne kamariin». »Entä sitten?
Eikä hän ihmetyksen valtaamana löytänyt mitään muuta sanaa. Hänen kurkkuaan kuristi ja kaksi kyyneltä vuoti hänen silmistään. Hämmästyneenä loi Julien katseensa häneen ja kysyi: Mikä sinun on, muruseni? Jeanne pyyhkäisi poskeansa, hymähti ja vastasi hiukan väräjävällä äänellä: Ei se ole mitään... Hermostumista vain... En tiedä... Hurmaannuin niin.
Paljonko lienee kello?» »Käy neljättä. Mikä sinua vaivaa?» John nosti kynttilää ja katsoi häneen. Alma katsoi vastaan suurilla loistavilla silmillä: »Ei minua mikään vaivaa. Ei yhtikäs mikään. En saa vaan unta.» »Koeta, muruseni, kumminkin», kehoitti John, laskeutuen jälleen makuulle. Aamulla, kun hän tavalliseen aikaan taas heräsi, oli Alma sikeässä unessa.
Ensimmäinen alkoi sanoilla: "Rakkaani", toinen: "Kultainen lapsukaiseni", sitten seuraavat: "Rakas tyttöseni", "Muruseni", "Armas lapseni", sitten: "Rakas Adélaïde", "Rakas tyttäreni", aina sen mukaan, kenelle kirjeet olivat kirjoitetut, joko pikku tytölle tahi kasvavalle tahi myöhemmin nuorelle vaimolle.
Sitä vaan, että kaikella pitää olla rajansa, ymmärrätkös. Sylvi, muruseni, tule nyt taas tänne polvelleni. SYLVI. Eivätköhän nuo kaksi minuuttia jo olekin lopussa? AKSEL. Aikoja sitten, mutta se ei tee mitään. Minä en päästä sinua, ennenkuin tulet hyvälle mielelle taas, sirkkuseni. SYLVI. Aksel mitä sinulla tässä on, tässä laatikossa, kuules? AKSEL. Ai, elä koske siihen. Se on hyvin vaarallista.
»No, no, muruseni, älä itke! Olin paha sinulle, niin olinkin... Mutta me jäämme yksin, näetkö. Sama se meistä ja vieraissa on hauskempaa... Olet uninen, pikku raukkani; äiti panee pojunsa nukkumaan»... Poika, joka kerran oli päässyt itkun alkuun, nyyhkytti vielä, kun Jakob seurustelupuvussa tuli sisään.