United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
EDGAR. Milloin sinä olet tähtitaikuriksi ruvennut? EDMUND. No, mitä siitä! Milloin näit isäni viimeksi? EDGAR. Eilen illalla. EDMUND. Puhelitko hänen kanssaan? EDGAR. Puhelin, kokonaista kaksi tiimaa. EDMUND. Erositteko sovussa? Etkö huomannut hänessä mitään nurjamielisyyttä, sanoissa tai käytöksessä? EDGAR. En vähintäkään.
Minä vein vain veljeni tyttären takaisin kreivin perheeseen, ja puhelin samalla kreivin kanssa asioistamme. Veljenne tyttären, pikku Marianko? Niin, herra kreivi ja Larssonin ahavoittuneet kasvot kävivät tummanpunaisiksi. Sepä on iloista kuulla. Hyvästi, Larsson, olkaa varma puoltolauseestani. Ja te, majuri Sparrfelt, kuulettehan, teidän valloittajamaineenne on vaarassa.
Häntä kiitin ja ylistin sekä puhelin Hänen kanssansa niinkuin jonkun likeisimmän ystäväni kanssa. Tultuani asunnolleni, laskeusin siellä vuoteelleni levolle, mutta uni ei tahtonutkaan tulla silmiini. Ne vaan paloivat ja leimusivat ilosta. Luulin "uskovaisten" elämän olevan aina semmoista ja olin sanomattoman iloinen siitä, että olin senlaisen onnen saavuttanut.
Minä puhelin heidän kanssaan. Ja minä olen niin iloinen ja onnellinen heidän puolestaan. ELVIIRA. Minkä vuoksi? HILMA. Sen vuoksi, kun saavat toisensa ne, jotka toisiaan rakastavat. He sopivat niin toisilleen. Minä olen Eeva Ruskorantaan hurjasti mielistynyt. Jos minä olisin poika, niin varmaan rakastuisin häneen niin, että tulisin hulluksi! ELVIIRA. Hirveän suuri teeskentelijä.
Kun minä tässä puhelin, niin rupesi värisemään ja itki niin, että luulin hulluksi tulleen. Mikä se sellainen! Lupasi lähteä kadulle kävelemään. Sanoi tahtovansa Lyyliä tavata, se kun on Helenan luona ruumista laudalta veisaamassa. Onko sen lapsi sitten kuollut? On. Mitä meidän äiti sitä niin kovaksi otti, että rupesi pyörtymään? Tämähän on merkillistä. En minä sitä ymmärrä.
Minä iloitsin maailmasta, ja maailma minusta. Siihen vaikutti niin moni seikka. Minä lauloin laulun toisensa jälkeen ja annoin sydämeni purkautua säveliin! Minä puhelin hänen kanssaan lämpimästi ja sydämellisesti. Hän pyysi minua tulemaan heille saadakseni takaisin muistiinpanoni, joita hän varovaisuuden vuoksi ei tahtonut muulla tavoin palauttaa, ja minä lupasin hieman epäröityäni.
Maksa sinä minun puolestani. Kysyisit toki ensin puhelimella, koetti Soisalo rauhoittaa myrskyä, jonka hän itse oli päästänyt irralleen. Se on totta! Hänelle on puhelin. Pyydän heti audiensin tuolta armolliselta rouvalta... Antti juoksi jo puhelimeen. Mitähän tuhmuuksia se nyt taas tekee! tuumi Soisalo hänen poissa ollessaan. Kunhan ei vain karkaisi suoraan tuon naisen kurkkuun!
Kaikki tuntui siltä, kuin olisi se ollut sitä, jota kirjassakin oli. Ja sillä lailla tuli teistä siis runoniekka? Mikähän lie tullutkin. On ne muutamat minua tainneet siksikin sanoa, mutta siitä alkaen minulla oli ainainen halu ajatella ja itsekseni puhella kaikesta, mikä mielessäni liikkui, sillä lailla, että siitä ajattelin ja puhelin, niinkuin olisin tuota kirjaa lukenut.
Tunsin olevan välttämätöntä esiintyä aivan teeskentelemätönnä ja vapaana ja tehdä jotakin aivan jokapäivästä, ja paistelin sen tähden jäseniäni, vaikka nuo taannoiset vilun värähdykset olivat muuttuneet polttavaksi kuumuudeksi. Puhelin hyvin paljon ja lakkaamatta milloin mistäkin olin kovinkin ahdistuksissa.
Heidän takanaan näkyi vaitelias hovimestari kunnioittavasti kumartavana. Täälläpä vasta näyttää hauskalta! huudahti käsiään taputtaen toinen tytöistä. Hyvä, että muistitte meitä. Meillä olikin niin äärettömän ikävä! valitti toinen. Emme tienneet, miten kuluttaa pitkää iltapäivää. Ja juuri silloin soi puhelin! Kaikki olivat nousseet tervehtimään. Soisalo esitteli.