United States or Micronesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Mamma, kuulee», huusi Arvi, »kun kalat niin hirveästi nykivät meidän onkia ja yksi oli ihan vähällä tulla ylös, oli jo melkein, melkein ryvillä, mutta putosi sitten takaisin ja se oli niin suuri, tuota kokoa!» »Niin ja minäkin olin saada, mutta Lyyli kun huusi, niin kala säikähti», sanoi Ella. »Mamma kieltäisi Lyyliä tulemasta ryville, se on siellä vaan meidän tiellä ja vielä se kerran putoo.»
Mikki pyysi Lyyliä tulemaan kanssansa kauppapuotiin, mutta Lyyli piti vähän vastaan. Vihdoin hän meni kumminkin. »Valitse nyt, Lyyli, silkkihuivi itsellesi», sanoi Mikki, »minä ostan sinulle semmoisen, jota parahiten haluat.»
Mikki katseli Lyyliä silmillä, joissa syvä murhe kuvautui. Hän katseli vähän aikaa, vaan sitte vahva nuorukainen puhkesi katkeraan itkuun, ja ennenkuin kraataritäti joutui häntä estämään, oli hän tarttunut Lyylin käteen, huutaen: »Lyyli, herää, katso, minä olen taas tykönäsi!» Lyyli aukaisi silmänsä, ja Mikki sanoi: »Anna anteeksi, Lyyli, että luulin väärin sinusta.
Lyyli naurahti sanoen: »Menkää nyt ja tulkaa vähän ajan päästä takaisin, ei minua täältä kukaan saata.» Tytöt menivät, mutta samassa kuului rapsahdus heidän takanansa; he katsoivat taaksensa ja näkivät, että Mikki auttoi Lyyliä ylös maasta. Silloin he kääntyivät takaisin huutaen: »Kuinka nyt kävi?»
Te ette Siivoska tiedä, missä haahmussa viettelijä tulee. Kyllä synti kauneuden leiman saa, kun se omia himojamme hivelee. Eikä tehtyä voi enää tekemättömäksi tehdä. Pitäisi sinunkin onnettomuutesi Lyyliä varoittaa. Pitäisi, vaan hän ei sitä ymmärrä. Hän luulee oman syntinsä oikeaksi. Niin se jokaisen on.
Pane nyt nukkumaan, Lyyli. Huomenna me mennään kirkkoon on Pyhän Kolminaisuuden sunnuntai. Ja sitten me menemme Toloselle kahville. Toloska käski Lyyliä erityisesti. Kyllä minä tulen, äiti. Ja kaikki tohtorit jääkööt unohduksiin. Ne eivät ole työmiehiä. Eikä heidän tarvitse meikäläisten kanssa seurustella. Siitä ei ole muuta kuin harmia, muista se!
Joku tuttava varmaankin? Hän on maalta kotoisin vanha tuttava meille Palveleeko hän kaupungissa? Hän on kauppapalvelija. Riijaako se Lyyliä? Ei! Käy muuten vaan tervehtimässä. Kaunis mies ja niin stoltti ja fiini käytökseltään. Olisi melkein herraksi luullut. Lindbergska istuu. Minä tarjoon kahvia. Ei tarvita. Oikein doppabullako Lyylillä on?
Voi Herra, jos minun vielä sekin päivä nähdä täytyy, että tyttäreni lapsi käsivarrella luokseni saapuu, eikä sillä lapsella ole sijaa ihmisten joukossa, silloin kuolisin suruun. Kyllä siihen tottuu. Ei ihminen surusta kuole. Voi sitä Lyyliä, joka saattaa minut tällaiseen tuskaan! Minä menen katsomaan Hellmannille. Sieltä näen, jos hän menee ohitse.
Antti, etkös herkiä, suuri poika ja Aino samoin, äiti antaa teille vitsaa, Lyyli kulta, elä itke pienein, elä mene nyt sisään, Antti, pian, minä olen ihan hukassa Näin puhelin tuskissani ja hyssyttelin Lyyliä käsivarsillani. Antti seisoi vielä siinä, hän ei oikein tajunnut. Mitä ? Onko Agnes onko neiti Werther jo tullut. On, on, mene pian. En tiedä, mikä minut pelastaa, Marikin on ulkona.
Hän oli jättänyt tulen keitin-huoneesen ulos mennessään; sinne oli Lyylikin jäänyt. Hetken kuluttua huomasi hän sakean savun törmäävän ra'ollansa olevasta ovesta. Hämmästyneenä riensi hän sisään, jossa hän hirmuksensa näki ahnaiden liekkien kiertelevän seiniä pitkin. Hätääntyneenä alkoi hän etsiä ja huutaa Lyyliä, mutta turhaan; hän juoksi ulos, mutta turhaan hän haki tytärtänsä.