United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siitä minut nostettiin ylös, mutta sillä aikaa oli Reichenberg saapunut kylästä ja saanut tietää poikansa hukkumisen. Toisena päivänä löydettiin ruumis, ja maahanpanijaisten jälkeen tahtoi kenraali palkita minua siten, että hän piti minua luonansa ottopoikana. Silloin annettiin minulle nimeksi Attila. Maria. Miksi ette saanut pitää omaa nimeänne? Attila.
Jos tarkoitatte herraanne, niin on hän ollut minulle hyvä, mutta en kaipaa häntä. Tasma. Tiedän että herrani on ollut teille hyvä, mutta häntä en tarkoita, vaan tuota toista. Eikö hän ole teille sanonut, että hän on minun poikani? Maria. Kuka? Luutnantti Reichenberg? Tasma. Niin pienen poikani nimi oli Paavo, ja siksi häntä vielä sanon rukouksissani. Maria. Paavo?
Reichenberg tätä kai ei tuntenut tahi ei pitänyt siitä. Sen vaan tiedän, että kasvatusisäni neuvotteli siitä ystäviensä kanssa. Hän sanoi, että koska en ollut venäläinen enkä saksalainen, ja koska polveuduin Hunnikansan jälkeläisistä, niin Attila oli sopivin nimekseni, ja siitä asti minä käyn Attila Reichenbergin nimellä. Maria. Te puhutte vielä suomea hyvin. Attila. Rakastettua ei hevin unohdeta.
Katkeralta tuntui minusta eroaminen ystävästäni, mutta se kääntyi kuitenkin onneksi, sillä vähän sen jälkeen oli aikomus lähettää meidät mikä mihinkin kruununtiloille ja pidättää meidät siellä ainiaaksi. Maria. Orjina? Attila. Niin, semmoisiksi useimmat jäivät. Minutkin oli jo ostettu, mutta Reichenberg vapautti minut. Hyvästijätön tuska lähtiessäni koski syvästi vanhuksiin.
Tuo kaikki oli minullekin rakasta, mutta sen täytyi jäädä, kun Reichenberg vei minut muassaan. Käsitän teidän surunne! huudahti Maria myötätuntoisesti. Attila. Ajattelen viimeistä päivääni Wolgan luona, ja sitä mitä sitten seurasi.
Hänen elämänsä kohtalot tuntuivat niin oudoilta. Attila kokoeli kuviansa ja kertoi sen ohessa: Siksi kunnes kenraali Reichenberg otti minut, olin elänyt suomalaisten naisten ja miesten parissa Wolgan rannoilla. Olimme sotavankeja vieraassa maassa ja meitä vartioittiin, mutta kasakat olivat lempeät meille lapsille ja semminkin minulle, jonka he näkivät kuusivuotiaasta kahdentoista vanhaksi.
Tosin oli Maria kotona ollessaan ajatellut samoin, mutta eihän hän silloin ymmärtänyt mitä Attila oli. Kerran päästyänsä takaisin Suomeen tunnustaa hän avonaisesti koko maailman edessä, ettei hän koskaan ole voinut ajatellakaan jalompaa miestä kuin Attila Reichenberg. Maria oli kehrännyt koko päivän ja nyt otti hän lukeaksensa Attilan rukouskirjaa. Lukekaa minullekin, pyysi Leena, ja Maria luki.