United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nuopa Yljän impyset Tekee Herran työtä kallihinta: Kuolleen uskon rääpäleet Sadoilt' on he riisuneet Haavat huuhtoo kirkas viina, Ruumiin verhoo puhdas liina, Vaatteissa Kalleissa Käyt sä sorjan sulhon luokse!"
Nyt niitä sade huuhtoo, tuuli viskoo rannalla Verden, maani ulkopuolia, ne jonne vietiin kynttilöitä ilman. Mut niin ei sentään kiro paavin sido, ijäinen ettei voisi päästää Rakkaus, kun vihryt vielä vain on toivon kukka. On totta: joka kirkon kirouksessa elosta, vaikka katuvaisna, eroo, saa seisoa tään vuoren ulkopuolia
Näin saavuttiin viimein North-Inch'ille, kauniille, lakealle tasangolle, aivan liki kaupunkia, missä porvarein oli tapa pitää sotaharjoituksensa. Tämän kankaan toista sivua huuhtoo syvä, valtava Tay-joki. Sen varrelle oli laitettu vahva aituus, joka kolmelta puolelta sulki itseensä sataviiskymmentä kyynärää pitkän, seitsemänkymmentäneljä leveän alan.
Ei pidä vaan antaa vähentää itseään kaikellaisilla punasilla rajaviivoilla, joita vedetään Laatokasta ujosti pohjoista kohden. Viroon on silta yli Suomenlahden ja pohjoisessa Vienan meri huuhtoo Suomen leijonan kylkeä, itään ei rajaa ole ollenkaan. Me olemme Suomen suvun edustajat Euroopassa, ei meillä ole aikaa ajatella jonkun rannikkoväestön kohtaloa.
Nyt niitä sade huuhtoo, tuuli viskoo rannalla Verden, maani ulkopuolia, ne jonne vietiin kynttilöitä ilman. Mut niin ei sentään kiro paavin sido, ijäinen ettei voisi päästää Rakkaus, kun vihryt vielä vain on toivon kukka. On totta: joka kirkon kirouksessa elosta, vaikka katuvaisna, eroo, saa seisoa tään vuoren ulkopuolia
Vihainen myrsky huuhtoo mun juurtan' ainiaan, Mut vahvoja se muurian' ei voita, Kuin vuoren seinä kestän ma myrskyt, aallot vaan Ja vartioitsen poloisia noita. Sa, ihmislaps, myös ollos näin harrasmielinen, Ja johda eksyneitä kautt' elon myrskyjen, Ja valvo, lemmi, lohdutella koita! Maamme kirja 1878-1905. KIRKKAALLA J
Lapsosille katse Silmän sammuvan Hymähtää ja taasen Varjon ankaran Tumma juonne otsan Peittää verhollaan; Joulupystyn loiste Huuhtoo kullallaan. Leikitellen liekki Honka-puita syö; Ilta kuluu; hiilus Hiipuu, himmyt yö, Joulu-yö on tullut: Rauha, rauhaton Täytä rinta, viihdy Sydän levoton!
APEMANTUS. Pakahdu! TIMON. Pois, rietas konna! Kiveä sinuun tuhlata on sääli. APEMANTUS. Peto! TIMON. Orja! APEMANTUS. Sammakko! TIMON. Konna, konna, konna! Siis, Timon, hautasi nyt oiti kaiva! Siin' uinu, missä meren kevyt vaahto Päivittäin hautakumpuasi huuhtoo. Ja hautakivehesi piirrä tää: Minuss' ilkkuu kuolo muiden elämää. Isän ja pojan kallis sovun rikko!
Molemmat rannat näin Marokkoon saakka ja Espanjaan, Sardinian myös saaren, ja muutkin, joita meri siellä huuhtoo. Olimme vanhat, seurani kuin minä, ja verkat, salmeen saavuttaissa, johon Herakles kerran pani merkkipatsaat, inehmo ettei etemmäksi pyrkis; ja sitten oikealle jäi Sevilla ja vasemmalle ohi jäänyt Ceuta.
Viimekuluneen vuosisadan loppupuolella seisoi ihanalla paikalla likellä Corentin-jokea, joka viheriöillä aalloillaan huuhtoo Surinamin siunatuita vainioita, rikkaan Herra Vanderstraten'in hyvin varustettu uutis-asunto.