United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Laske vaan verkkosi meteen, sytyttele vaan... Mutta, kuka on tuo mies, joka katsoi häntä ja katsoi kuin kuolema, kaunokaisen nauraessa hänen iloöljyllä voidelluille sanoilleen. Häntä pelotti katse, jonka terävänaamainen ja rokonarpinen moukka häneen iski. Se piru on syönyt hyvän ja pahantiedon puusta, olkoon sitte keijukaisen suosikki, veli tai... Ykskaikki! Viiniä, enemmän viiniä!
No, voithan kuitenkin heittää verkkosi veteen, arveli sulttaani. Kalastaja totteli ja veti verkon jälleen ylös. Tosin se oli märkä ja ruohojakin siihen oli takertunut, mutta siinä ei ollut ainoatakaan kalaa. Silloin sulttaani viittasi hänelle ja sanoi: Mennään me molemmat, jotka voimme nähdä järven, hiukan kauemmaksi. Toiset voivat meitä niinkauan odottaa.
Nouse pois makoamasta, Ulos unta lappamasta; Lokki verkkosi vetävi, Kajava kalasi syöpi, Lohet koskessa kutevi, Siiat Kiikasillan alla." "Mistä tunnet Kiikakosken, Kiikakosken, Kiikasillan?" "Tok' ma tunnen Kiikakosken, Kiikakosken, Kiikasillan; Siinä synnyin, siinä kasvoin; Siinä lauloin lapsipäivän; Siinä Kiikasillan päässä Mie olen Kiikan Yrjön tyttö."
Kerran päivässä vain saat heittää verkkosi veteen, sanoi henki. Joka kerralla saat neljä kalaa. Mutta kun viet nuo kalat sulttaanille, niin hän antaa sinulle paljon rahaa, niin ettei sinun enää tarvitse puutteessa elää. Mitä sitten tapahtuu, sen saat tietää myöhemmin.
Loin silmäni luotehelle, Käännin päätä päivän alle, Keksin mustaisen orosen, Rauankarvaisen hevosen, Suolla soikerrehtamassa, Palolla papertamassa. Kiskoin hännän, raastoin harjan, Veinp' on veiolle kätehen: "Laai veio verkko tästä, Seän poika seitsonenki!" Laati veio verkon siitä, Seän poika seitsosenki. "Vie'pä verkkosi vetehen, Satasilmä salmen suuhun!"
Mutta kun sulttaani pisti kätensä veteen, niin tuli se märäksi. Sen kaikki saattoivat selvästi nähdä ja he ihmettelivät suuresti. Heitä verkkosi veteen, sanoi sulttaani kalastajalle, joka hyvän aikaa oli seisonut ja katsellut veteen. En minä näe ainoatakaan kalaa, sanoi hän. En myöskään näe kaunista kaupunkia enkä kristallipalatseja ja puutarhoja.
Voi, suuri Jumala, mihin nyt joudumme, kun sinun nyt viedään venheesi, verkkosi, ja niin muodoin ne ainoat apukeinot, joilla olemme pelastaneet itsemme kurjuudesta?"
Korpi on astua annettu ja suksi on hiihtää suotu, mut muistaos ihminen metsässäi, sa että vaan olet luotu. Ota viita, viljele, kesytä maa, ota vesi ja verkkosi heitä, pane paulat, aseta ansapuut ja sangat sammalin peitä, mut lähde laululla metsähän, elä veikaten vettä souda, vaan hyviä virsiä hyreksien sinä eräsi viidasta nouda! Näät mun on meri ja mun on maa ja mun on metsän valta.