United States or Oman ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olihan hän, luojan kiitos, siinä asemassa että saattoi ajaakin, jos tahtoi. Tuossa loisti jo sähkövalokin hotellin ovelta. Oikein olivat mukavia nuo sähkövalot. Ei tarvinnut kenenkään turhaan hakea asuntoaan. Portieri avasi oven ja lehtori nyökäytti ystävällisesti päätään. Hyvin olivat kohteliaita nuo suurkaupungin portierit. Kumarsivat nöyrästi ja vastasivat kohteliaasti kysymyksiin.
Siinä unessa oli vaan ollut niin, että Hannes oli tullut polisimestariksi, ja kaikki kumarsivat häntä, niinkuin nyt polisikamarissa; mutta unessa oli sen yhteydessä ollut jotakin hirmuista. Oli niinkuin joku kuoppa ja Hannes perääntyy perääntyy eikä huomaa sitä ja putoaa siihen... Jos tätä nyt ollenkaan kannatti muistella näin suuren hyväntunnon rinnalla!
Nämät avasivat portin ja kumarsivat syvään sulttaanille. Orja saattoi hänet komeaan saliin, jossa oli peililasiset seinät ja purppuranpunaiset, pehmeät sohvat. Orja jätti hänet hetkeksi yksin ja palatessaan takaisin toi hänelle komean puvun, jonka hän auttoi hänen yllensä.
Herra Athos, te ja teidän molemmat ystävänne tehnette kai minulle sen kunnian että saatatte minua, ja silloin on minulla vartiosto, joka on herättävä itse kuninkaankin kateutta, jos satumme hänet kohtaamaan. Kolme muskettisoturia kumarsivat aivan hevostensa kaulaan saakka.
"Talon tyttäret", sanoi tyttö ja meni takasin sisään. Molemmat ystävät kumarsivat akkunoita päin, vaikka niissä ei ketään näkynyt; mutta kun olivat päässeet vähän matkaa eteenpäin, kuului tohtorin huoneista soitettavan taikahuilua. "Tuolla tohtorilla sentään kaikki ovat oikein herttaisia ihmisiä", sanoi Pilgrim.
Vanha Rietrikki tervehti ystävällisesti urhoollisia sotilaitansa ja sanoi pilkaten: "Minua ilahuttaa, kun näen teidät kaikki täällä kokoontuneina. Nyt taas tapahtuu meteli, vaan tämä kerta ilman vahingotta; sillä nyt käydään vihollisen kimppuun, jok'ei taida puolustaa itseänsä. Asiaan siis ryhtykäämme! Jos tahdotte." Herrat kumarsivat syvään, ruokasalin ovet avattiin ja käytiin ruuvalle.
Maria tarjosi hänelle kättä niinkuin vanhalle tuttavalle ainakin. «Kreivi G ja maisteri Johannes», esitti hän, »elleivät herrat tunne toisiansa«. Kreivi G ja Johannes kumarsivat toisilleen kylmästi. «Kuten kuulitte«, sanoi Maria kääntyen Johannekseen, joka aikoi vetäytyä syrjälle, «on täällä kysymys sodasta. Niin, mitä aioitte sanoa, herra kreivi?« Johannes jäi seisomaan Marian viereen.
Ne kolme ukkoa kumarsivat nyt ja jättivät huoneen; kirkkoherran rouva seurasi heitä kohteliaasti portaalle, ja viivyttelevälle Taavetille sanoi hän: "Minun ei ole mitään osaa kirkkoherran päätöksessä; sentähden sopii vielä tulla meille ja puhua joku toinen päivä hänen kanssaan asiasta.
Milloin vaan tahdotte, vastasi d'Artagnan. Kyllä siihen saamme tilaisuutta, jatkoi Rochefort. No? sanoi Richelieu avaten ovea. Molemmat miehet hymyilivät toisillensa, puristivat toinen toisensa kättä ja kumarsivat Hänen ylhäisyydellensä. Me aloimme tulla maltittomiksi, sanoi Athos. Tässä minä nyt olen, ystäväni, sanoi d'Artagnan. Vapaana?
Hänen näin puhuessaan Comines ja D'Hymbercourt astuivat saliin, kumarsivat molemmille hallitsijoille ja istahtivat ääneti heille varatuille tuoleille. »Kuinkas, hyvät herrat!» huudahti herttua kääntyen heidän puoleensa; »onpa teidän pyyntiretkenne mahtanut onnistua erittäin hyvin tai myös erittäin huonosti, koska se teidät on saattanut niin kauas ja niin myöhään viivyttänyt.