United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Lemmittyni, miksi on niin murheellinen muotosi? Miksi taaskin säihkyvät noin tuskan tulta silmäsi? Eikö Helmin lempi voikkaan huoliasi huojentaa? Eikö tuota säihkyäkään silmistäsi sammuttaa?" "Oiva neito, armas neito, kuullos kun ma sanelen: Murheiselta jos ma näytän, anteeks sitä anelen. Levotoin on ihmisluonne, vaikea on elon tie. Kenpä täällä huoletoinna, armahani, aina lie?
"Kysyvät kylän miniät tahi muut kyläiset naiset: 'Antoiko anoppi voita kuin ennen emo kotona? Ellös konsana sanoko: 'Ei anna anoppi voita. Sano aina annettavan, kapustalla kannettavan, jos kerran kesässä saanet, senki toisentalvellista! "Kuules vielä, kuin sanelen, kerran toisen kertoelen! Kun menet talosta tästä, tulet toisehen talohon, emoa elä unoha, masentele maammoasi!
Ja sanoi mainittu Inkeri lisäksi yksinkertaisen ajatuksensa olevan, että maan päällä on tarpeeksi vihaa ja riitaa, tarvitsematta kuulla sitä saarnastuolista". Mitä se on? huudahti Svenonius. Te ette kirjoita sen jälkeen kuin minä sanelen. Minä kirjoitan sen jälkeen, kuin olen itse kuullut hänen puhuvan. Armollinen herra, te panette sanoja hänen suuhunsa, joita hän ei ikänä ole lausunut...
Mutta eikö tuota romaanin loppua sentään voisi muuttaa hiukan toisenlaiseksi? Eikö se ole mahdollista? Lyyli. Muuttaa? Ei millään muotoa. Sittenhän kaikki Ins. Mutta jos nyt kumminkin koettaisimme! Voittehan hyljätä ehdotukseni, jos ei se teitä miellytä. Ottakaapas nyt kynänne, niin minä sanelen! Lyyli. Mutta minä en ymmärrä teitä ! Ins. Kyllä te kohta tulette minua ymmärtämään.
SIMEONI. Huomaa sitten kuinka sanelen. Tässä seisomme. JUHANI. Tässä seisomme! SIMEONI. Kuin uskon sankarit, tuliset miekat kourissa. JUHANI. Kuin uskon sankarit, tuliset miekat kourissa! SIMEONI. Mene tiehes. JUHANI. Mene helvettiis! SIMEONI. Me olemme kastettuja kristittyjä, Jumalan sotamiehiä. JUHANI. Me olemme kastettuja kristittyjä, Jumalan sotamiehiä, Kristuksen soltaatteja.
Laulan mie liki kotia, Liki vettä vierettelen, Liki laulan linnaistani, Liki salvanta sanelen, Ehkä kuulisi emoni, Panisi pa'an tulelle, Parasta pa'an sisälle; Tulisi kyselemähän, Ja saisi sanelemahan: "Mitä laulat lapsueni, Kuta lintuni likerrät?"
"Kuules, neiti, kuin sanelen, kuin sanelen, kuin puhelen! Elä suihki sutsunatta eläkä räämi rätsinättä, elä liiku liinasetta, elä kengättä kehaja! Tuosta sulho suuttuneisi, mies nuori nuristuneisi. "Noita sie kovin varaja pihlajaisia pihalla!
Enkä elä ainoastaan tässä tunteiden onnessa, saan jo silloin ja rinnan sen kanssa aavistusta siitä onnen hurmasta, jonka antaa aate, kun herää halu ajatella ylevästi, pakko toteuttaa, mitä pitää oikeana ja totena, niinkuin se ja se sankari, ritari, marttyyri taistella, kaatua ja kuolla. Minä sanelen: "enempi kuin elo moinen kuolo."
Kuku, kuku kultarinta, Helskäse hopiarinta, Kuku kullat kulmilleni, Hopiaiset helmoilleni, Kuku kuusin kultavöitä, Seitsemin sinihamoja, Tälle tyynelle tytölle, Tälle kainulle kanalle Neittä nuorra naitavaksi, Vihantana vietäväksi, Punaposkelle pojalle, Sorialle sulhaselle. Kun saisin, mitä sanelen.
Aina laulan laitettava, Aina pantava pajatan, Sanelen sananalainen, Vihattava vierettelen: Mitä te hyvät imeiset, Viikon kannatta vihoa, Päälle mun vähäväkisen, Lapsen pienen pikkaraisen? En ole syötävä soria, Enkä purtava punainen, Kaluttava kaunokainen; Taitava minä olisin, Otettava oivanlainen, Korjaeltava koria. Tulin kummaksi kylähän.