United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kun sattui, ajoi hänetkin ulos, niinkuin olisi pahaahenkeä luotaan ajanut. Hellä, hyvä, nuori ja kaunis oli Heluna, ja lämpimästi löi hän löylyn. Hetkeksi sai hänen kanssaan vouti viihdykkeen verilleen mutta ei ollut Annikin veroinen. Sillä koko talven on vouti Annikkia viereensä vaikeroinut.
Ja miksei olisi sopinut, kun oli Annikin mitalla tehty, emännän omasta toimesta, salaa tytön arkivaatteiden mukaan. Kohta ei Annikkia enää orjana pidetä, kohta saa pää katettuna nuorten emäntäin arvossa astella ... varmastikin Panu nyt suostuu, kun on lunnaat tiedossa, ja upeat häät heille vietetään. Ei uskaltanut Annikki silmiään maasta nostaa eikä niitä Kariin luoda.
PANU Ota joku toinen, saathan heitä. VOUTI Vai niin, vai näin pysyy Panu puheissaan? »Ottanet kenen tahtonet» sanoit ja kättä lyöden lupasit Olkoot sitten kauppammekin puretut. Et saa oravan karvaakaan kaupaksi kuninkaalle. Verosi korotan ja vaadin takaisin anteeksi annetutkin! PANU Olet kovin kiivasta miestä. Selvitämme asian tyynesti. En tiennyt sinun Annikkia tahtovan.
Pahoin teki, kun kirkon kirosi väärin oli hänen arpansa neuvonut, kun vihan tielle neuvoi kun viinalla haltijata juotti: nyt se hänen oman talonsa poroksi poltti ei olisi pitänyt Annikkia voudille antaa ja aina hän isoja uhreja vaati. Tuhoksi oli ollut Karjalan kansalle hänen tietonsa!
Eikä ole voudistakaan pelkoa, ei ole pestistään puhunut ja tänä iltana jo lähtenee, koska jo hevostaan valjastuttaa. Pitkän aikaa seisovat he asioistaan haastaen, eikä ole Kari nähnyt Annikkia koskaan ennen niin iloisella mielellä. Silloin kuuluu voudin hevonen ajavan rappujen eteen ja Annikkia huudetaan. Annikki ei ehdi hyvästiäkään heittää, kun kiiruhtaa pihaan.
Ei hänkään taikoihin ja temppuihin luottanut, sanaan uskoi ja sanaa viljeli ja Väinön tietoa piti tiedoista korkeimpana. Sentähden kantoi Panu häntä kohtaan kannemieltä eikä Annikkia antanut.... Olisi Jorman mielestä ollut Karille parempiakin neitoja kuin tuo lappalaisrotuinen, joka oli pahainen ja pieni ja liiaksi musta.
Kauan olit maailmalla, lienet missä asti matkannutkaan? Läpi Suomen olen kulkenut, Turkuun tulin, siellä kuoli äiti ja siskot, minä nuorin eloon jäin. Panulassa on siskosi orjana. Vai ei ole Annikkia hengiltä pannut? Ei olisi annettu orjaksi, mutta metsästä löysi ja hallussaan piti.
Kun tummat silmät säihkyivät lempeä, ja voimakkaat käsivarret puristivat Annikkia vasten sykkivää sydäntä, silloin ymmärsi Annikki, että lemmen leikin vertaista ei ole elämässä muuta. Entä sitten, vaikka se ei ollutkaan leikkiä sille toiselle! Entä sitten, vaikka se olikin täyttä totta sille toiselle. Olihan se Annikille hurmaavaa leikkiä!
Enkä huoli tyhmistä taioistasi, kun eivät itseäsikään auta. Kohta tahdon Annikin kanssa saunaan! Et saa Annikkia saunaan, virkkaa Panu päättävästi. Enkö saa? ärjähtää vouti, alkaen kiivastua. Turmelet tytön. Ja minä en kysy lupaa sinulta, otan hänet vaikka tukasta vetäen. Mutta Panu seisoi rauhallisena tuvan ovella ja sysäsi hänet tyynellä liikkeellä luotaan, kun vouti näkyi aikovan päälle käydä.
Kohta he kuitenkin vihillä kävivät. Vaan jo ensi yönä kun Annikki nukkui sulhonsa käsivarrella, huomasi tämä mustan vaskisormuksen. Varovaisesti otti hän sen morsiamen sormesta, luuli itsensä petetyksi, hiipi hiljaa Annikkia herättämättä vuoteelta ja läksi vielä samana yönä takaisin etelämaille, eikä ole hänestä sen koommin mitään kuulununna.