United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
OLLI. Hss, hiljaa! Joku tulee. Riennä pois, etteivät huomaa meitä puheissa! MATTI. Hynttäntyy ja purjetuuli, hynttäntyy ja purjetuuli. EERO. Eihän minua haluttanut sinne jäädä. MATTI. Hynttäntyy ja purjetuuli, hynttäntyy ja purjetuuli. EERO. Niin, mene tiehesi sinäkin, minä jään tänne odottamaan Elliä.
Taas hävinnyt shakkipelin Sittah'lle? Tuoss' onkin peli! SITTAH. Onneni kai sentään suot mulle? Suonko? Jos te tiedättehän. Hss, Hafi, hss! Se saakaahan ees ensin! SITTAH. Al-Hafi, hss! Teill' oli valkoiset? Sanoitte 'shakki!? SITTAH. Hän ei toki kuule. AL-HAFI. On siirto hänen? SITTAH. Sano toki, että rahani saada voin. No niin, te kyllä ne saatte niinkuin aina ennenkin. SITTAH. Sa ilkutko?
Ja minä näin itse, ei kauan sitten, erään korkean herran silmistä... Lauri, elä nyt ... hss! Mutta me muserramme! Me muserramme! Kenenkä te muserratte? kysyi Anette viattomasti ja sointuvasti, saavutettuaan toiset. Hänen äänessään oli suloa ja halua ottaa osaa ja yhtyä, ja hän nojautui Laurin eteen, joka turhaan koetti vastustaa hänen viehättävän olentonsa vaikutusta.
Kuules Clitus! CLITUS. Minäkö? En, en koko mailmasta. BRUTUS. Hss! ole vaiti! CLITUS. Itsen' ennen surmaan. BRUTUS. Dardanius, kuules! DARDANIUS. Moisen työnkö minä? CLITUS. O, Dardanius! DARDANIUS. O, Clitus! CLITUS. Mit' inhaa käski Brutus sinun tehdä? DARDANIUS. Oi, Clitus, tappaa hänet! Kas, hän miettii. CLITUS. Se jalo astia nyt täynn' on tuskaa, Niin että silmistä se yli vuotaa.
Minkä tähden ei? Hss! Näetkö? Siinä on haltija, se nukkuu. Vähän matkaa tiestä oli suuri honka kaatunut juurineen maahan. Väärät juuret olivat kuin kymmenkätinen kummitus. Sen alla nukkuu haltija ... ei saa uhraamatta ohi kulkea, kuiskasi Nyyri. Mitä uhrataan? Annetaan kalakukkoa ja pala voita ja piirakkaa ja ripautetaan tätä mahlaa juomiseksi. Minä annan tätä petäjän jälttää.
JOHANNA. Ooh! ooh! (Lankee ensin suulleen, vaan nousee taas äkkiä ylös.) Portto, hän sanoi. (Katsoo kukkaroa kädessään.) Portto ja varas. (Viskaa kukkaron kauas lattiaan.) Onko jo Jumalakin minut hylännyt? Eikö apua, eikö turvaa missään maailmassa? Näinkö minua kaikki saavat sortaa ja polkea? Ja lapsenikin he ryöstävät. Oman kauniin poikani. Ei kautta taivaan ja maan. Sitä he eivät tee. Risto tulee kotiin. Hän auttaa minua, hän on lapsen isä. Niin, niin! Häntä liikuttaa tämä onnettomuus, johon hän on minut saattanut, ja hän auttaa, hän puolustaa lasta ja minua. Kun hän vain tulisi pian. Tämä tuska tämä hss hiljaa!
Eräs vastasi: "eipähän kaikki liene niin kärkkäät tappeluun kuin Åsbjörnin Leiv, joka ei malta odottaa edes siksi kuin sisään pääsee, vaan alkaa jo hurjailla heti kuin talon näkee". Nurkista kuului tirskuttamista. Leivin silmät kävivät ilkeiksi; suu värisi. Vanha Jon Haugstad huomasi sen ja toi ryypyn. "Hss", sanoi hän, "antaa jo olla.
Mutta me liikumme hiljaa, varpaillamme. Ei saa puhua kovaa, hss! Juomme ääneti kahvia ja silmät tuntuvat jotenkuten suuremmilta ja kuin pyrkisivät yhä vielä suuremmiksi. Siinä on seinää vasten ongenvapani ja jokaisen meidän pieni eväskonttimme. Ne ovat kasteesta märät, mutta hiekka niiden alla on kuiva ja valkea. Me olemme lähdössä koko päivän retkelle Suurelle suolle lakkaan.
Sille hihitettiin jossain samalla taholla. Hss ... jatka, Lauri! Veisuu jatkui voitonvarmana nousten ja laskien pitkissä laineissa ikäänkuin tahtoen huuhtoa yli tämänkin huoneen. Suu kiinni, sanon minä! ja Lauri potkaisi jalallaan oveen, jolloin veisuu samassa lakkasi eikä sieltä seinän takaa kuulunut hiiskahdustakaan.
MATLENA. Topra-Heikki ja Mikko, ne ne vielä istuvat raudoissa jonakin kauniina päivänä, saadaanpas nähdä. SILJA. Elä, Matlena kulta, semmoisia ennustele. Minulle jo oikein tekee pahaa. No, mikä nyt? MATLENA. Hss ! SILJA. Kuuluuko jotain? MATLENA. Hätähuutoa. Aivan selvään. SILJA. Kumma, kun ei minun korviini ota. MATLENA. Hss-hss! SILJA. Yhäkö sitä jatkuu? MATLENA. Nyt lakkasi.