United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !


Mielikki, metsien muori, vie minut päähän honkaisen pöydän: »Syö poikani, pistä piirakkaa, mut uota kun oltta löydänKera isännän näin me istumme päin ja rauha on suloinen sydämessäin. Hän haastavi metsien haluista ja hirvien hiihtäjistä. Minä kerron suurista kylistä ja pienistä ihmisistä. Kuink' ollakaan, niin huomataan, että kumpikin yhtä tarkoittaa.

Palvelijoita, jotka eivät olleet aivan vapaat tallin hajusta, tuli sisään täysinäisiä vatia kantaen, ja taistelu alkoi. Hummerilientä ja jääpunssia. Björnholt oli levollinen. Hän ei pitänyt punssista. Keskustelu lakkasi. Syötiin. Isäntä joi vieraittensa maljan. Kalaa piirakkaa Bordeaux Chateau d'Yquem Falernes. Hm. Björnholt teki lujan päätöksen.

Jos on jotain eväspussissa, joka ei ole kivikovaksi jäätynyt, niin voi pitää itseään onnellisena, sillä muussa tapauksissa saa tyytyä vaan leipään ja teehen. Välistä tapahtuu että postitalon emäntä on erittäin toimelijas laittamaan matkustajalle soppaa, piirakkaa tai jotain sellaista.

Patruuni kumarsi ja vakuutti, että hänen sielunsa läpi tunki todellinen riemu; ja sitten raukesi keskustelu, kunnes vihdoin, vihoviimeinkin, vallan katkaistiin sanoilla: "Ruoka on pöydässä". Se oli pitkä keskustelu, lausui ystävä, pureskellen piirakkaa; minä luulen, sieluni kautta, että heillä on ravunpyrstö täytteenä ... se on kummallista keksiä, kuinka paljon porvaristo pitää ravunpyrstöistä.

Siinä oli Perigord'in piirakkaa, jonka ääressä herkkusuu mielellään olisi tahtonut elää ja kuolla, niinkuin Homeroksen lotussyöjät, unohtaen omaisensa, kotimaansa sekä kaikki yhteiskunnalliset velvollisuutensa. Oivallisen kuoren laajat seinät kohosivat aivankuin rikkaan pääkaupungin vallit, edustaen sitä rikkautta, jonka suojaksi ne olivat aiotut.

Herrat kehuivat aterioidessaan onnistumatonta piirakkaa, mutta rouvat eivät puhuneet mitään, ja niin kävi, kuin Dora ennusti, kaikki hyvin.

Tuokion kuluttua kuului everstinnan ääni huutavan: »Pappa kulta, suklaati on pöydällä!» »Tulen, tulen», vastasi eversti ja kiirehti niin pian, kuin hänen lihassaan olevan ihmisen on mahdollista, herkullisen joulupöydän ääreen. »Minun on kovin uni», sanoi Lilli, »en jaksa syödä muuta kuin vähäsen vain, pienen voileivän ja ehkä vähän piirakkaa ja kupillisen suklaatia. Mari, kaada kupillinen

Minkä tähden ei? Hss! Näetkö? Siinä on haltija, se nukkuu. Vähän matkaa tiestä oli suuri honka kaatunut juurineen maahan. Väärät juuret olivat kuin kymmenkätinen kummitus. Sen alla nukkuu haltija ... ei saa uhraamatta ohi kulkea, kuiskasi Nyyri. Mitä uhrataan? Annetaan kalakukkoa ja pala voita ja piirakkaa ja ripautetaan tätä mahlaa juomiseksi. Minä annan tätä petäjän jälttää.

Joulun edellä viime vuonna olin sentään uuten uupunut, mutta silloin olinkin leiponut kahdeksantoista piirakkaa ja kymmenen lajia kahvileipiä ja kaikki samana päivänä. Vaan en minä silti kesken jättänyt. Sanoin miehelleni, että taitaisippa tehdä hyvää pistäytyä pääkaupungissa, ja niin teimmekin. Rouva Evans olisi kai minun sijassani kuvitellut olevansa sairas ja kuukauden tilassa virunut.