United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Erittäinkin miellytti häntä rakennustyöt, siellä hän hyppeli ja kiipesi kuin orava ylhäällä rakennuksella, tehden työmiehille pieniä apua. Jos joku varoitti häntä liiasta rohkeudesta, hyppeli hän yhä rajummin ja ilveili varottajaa vasten silmiä.
Enkä hyppää ... mutta jos haet korennon tai muun seipään, niin minä näytän. Elli haki korennon keittiön seinämältä. Tuoss' on korento! No? Näin vain! Ja poika asetti korennon puuta vasten alimman oksan varaan ja kiipesi sitä myöten ylös. Kyllä minäkin nyt! huusi Elli alhaalta ja hyppeli malttamattomuudesta. Tule alas, että minäkin pääsen!
Hän kulki äänetönnä toisten tyttöjen välissä, kuunteli heidän riemuaan ja koetteli lukea välitunneilla läksyjään. Sigrid oli eniten kaikista innostunut ... hyppeli ja löi käsiään yhteen. Ja koetti saada Elliäkin innostumaan... Etkö sinä osaa luistella, Elli ... etkö todellakaan osaa? Mitä? En. Voi sinua, kaikki muut osaavat!
Mutta kun hän isänsä taluttamana hyppeli, niin pieni suu kävi kuin pippurimylly. Hän sai myöskin aina istua kuormalla kun isä ajoi heiniä latoon, tai apilakorissa kun isä lähti viemään kermaa ja maitoa papille ja tuomarille. Tore käveli silloin hevosen rinnalla ja jutteli iloisesti lapsensa kanssa.
Opettaja ei uskaltanut ruveta hänen kanssaan sylipainiin, vaan hyppeli vielä useamman kerran edes taas, kunnes viimein kompastui ja lankesi Katin eteen, niin että päänsä sattui tytön syliin, tämän käden päälle; kauan arvelematta painoi hän tulisen suutelon tälle kädelle, sanoen sitä mielessään omakseen.
«Kuka on tuo kaunis poika?« kysyi moni ihminen; mutta tuota eivät tietää saaneet, elleivät suoraan pojalta kysyneet, ja kun sen tekivät, vastasi poika kohta: »Minä olen Johannes, Metsämaan Jaakon nuorin poika«. Johannes oli iloinen lapsi. Kun halla pani hänen isänsä pellot ja muut valittivat, istui Johannes ruuhessa rannalla ja leikitteli, tahi hyppeli hän metsiä porsaan kanssa.
Ovesta syöksi huoneeseen vanha puuseppä, heiluttaen oikeassa kädessään pyssyä, jossa vielä riippui likaa ja oljenpärtöä. Hän näytti olevan aivan vimmoissaan. Hän löi rintoihinsa ja hyppeli hoiperrellen ympäri kuin riivattu. »Minullako ei ole kunniantuntoa?» hihkui hän. »Minäkö antaisin vietellä tyttäreni? Missä on se naikkonen, joka on häväissyt harmaan pääni? En tee hänelle mitään kirstua!
Vahti kun kuuli Katrin nimen, hyppäsi heti riemuissaan Patrikin päälle ja nuoleksi hänen kasvojansa, ja kun Patrik näki koiransa olevan niin hyvillään, meni hän sen kanssa kylään, vei sitä kanojen, lampaiden ja sikojen joukkoon ja mainitsi aina Katrin nimeä, ja joka kerran hyppeli Vahti riemuissaan ylös isäntänsä rinnoille, ikäänkuin olisi vakuuttanut, ett'ei muka enää milloinkaan saata esteitä isäntänsä häille; ja Patrik rohkaisi mielensä uudestaan.
Yöllä oli kylmennyt, sukset luistivat hyvin ja Rakki hyppeli iloissaan kilpaa eteenpäin kiitävien metsämiesten kanssa. "No, Rakki, näytäppä nyt, löydätkö tänään mitään! Hae nyt!" ja sitten porhallettiin halki laakson pauhaavaa koskea kohti. Pian oli tultu kosken rannalle.
Hilpeää merimieslaulua alettiin laulamaan ja sen ääni, joka kuului aina rannalle saakka, ilmoitti että ylpeä ja iloinen venemäki lähestyi kotia. Pitkäsarvista karjaa ajettiin veteen juomaan; rajusti kirkuvia aaseja hyppeli siellä täällä; vuohia, lampaita ja koiria vilisi kaikkialla kylän torilla, ja rantaa lähestyessä huomattiin tuttuja kasvoja.