Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Meidän allamme oli melu ja hälinä, niin kuin markkinoilla. Ja kuitenkin oli puoliyö kohta käsissä. Vasta city'ssä oli hiljaan, mutta minun sydämmessäni ei. Mitään unta ei tahtonut tänä yönä tulla silmiini. Minun uupuneitten, suljettujen silmieni edessä hyppeli edestakaisin kauheita haamuja.
"Koko mailma on kääntynyt minua vastaan", sanoi taloudenhoitaja, hyppeli ja itki. Talon herran täytyi saapua häntä asettamaan. "Mitä tuo tuollainen hassutus on ikämieheltä? Eikö voi käyttää järkeänsä?" puhuskeli isäntä kohtelijaana. "Onko minulla hassutusta?
Kun hän läheni sitä paikkaa, johonka matkustajat oliwat uupuneet, hyppeli ja korskui hänen hewosensa jo kaukana, jonkatähden Matti tarkasteli eteensä, mitä täältä tulisi. Hän hawaitsi nyt kelkan tiellä, josta hän rupesi aawistamaan likimaissa olewan jotain muutakin. Hän sitoi hewosensa puuhun ja rupesi tarkastelemaan seutua.
Mutta hiljaista ja rauhaista Haugen'issa oli, hiljaisuutta ja rauhaa Gunnar juuri etsi. Ihmisiä hän ei nähnyt, vaan hänellä oli itsessään tarpeeksi paljon, aurinkoa hän ei nähnyt, mutta hänellä oli Liv. Hän oli auringon säteenä huoneessa. Hän hyppeli, hän juoksi sisään ja ulos, hän askaroi, hän lauloi, hän auttoi isäänsä töissä voimiansa myöten ja luki hänelle joka ilta Raamatusta.
Sen ohella he nauroivat ja puhelivat, niinkuin heidän aina oli tapana tehdä keskenään. Eugen saattoi tänne ulos asti kuulla heidän hilpeän puhelunsa. Pari pientä lasta, yksinkertaisissa, mutta siistissä pukimissa hyppeli heidän ympärillään ja riippui Tullan hameissa, ja kun Tulla kumartui heidän puoleensa, loistivat hänen kasvonsa onnesta. Eugen huokasi syvään ja lähti pois.
Ja hehkuvin silmin hyppeli Elli taapäin ylioppilaan edellä. Sitten hän juoksi ottamaan aitovarrelta heinikosta airoja. Tulkaa te ottamaan mela! Tekö siis soudatte ja minä pidän perää! Niin, minä soudan, ja pitäkää te perää! Vaikka puhuttiin näin aivan tavallisia asioita, oli niissä kuitenkin jotain salaperäistä ja kummallista. Ikäänkuin olisi jotain tarkoitettu, vaikka ei sanottu.
Kun hänelle annettiin käteen palanen lämmintä uutisleipää, katseli hän ja käänteli sitä ja kysyi vihdoin: "Saanko tätä syödä?" Kun hänelle selitettiin, että hän saapi nyt tästälähin syödä semmoista leipää ja keittoa niin paljon kuin haluaa, tuli hän iloiseksi, hyppeli ja paukutteli käsiään ja sanoi: "Tämä maailmahan on oikein hyvä." Jo aikaisin huomattiin, että Matilla oli terävä ymmärrys.
Hänen vaaleanpunakkain kasvojensa kanssa sopi niin hyvin yhteen hänen lyhyt, musta ympyräpartansa, ja hänen tulipunainen attila'nsa oli ikään kuin ruumiisen kiinni valettu. Ja sepä vasta osasi tanssia! Sepä hyppeli polkassa ja tshaardash'issa niin tulisesti, että jokaista tyttöä halutti juosta hänen luokseen ja koko maailman edessä antaa hänelle aika muisku minä en puhu ainoasti omasta itsestäni.
Koko tämä koneisto lepäsi yhdellä ainoalla jalalla, jolla se hyppeli matkaan erinomaisella nopeudella. Katsoja olisi sanalla sanoen saattanut pitää niitä todellisina soittokoneina elleivät ne olisi olleet varustettuina kahdella käsivarrella ja kummankin niiden päässä pienen pienellä kätösellä. Yhdellä kädellänsä ne pitelivät soitinta ja toisella ne tarttuivat kieliin.
Hauskaa oli maalla ollut, mutta hauskaa oli tulla kotiinkin jälleen. Turva, se oli heidän koiransa nimi, heilutteli ilosta häntäänsä ja hyppeli vasten. Kukat olivat sillä aikaa tavattomasti kasvaneet; kummako se, kun äiti niitä hoiti. Miina oli rukoustanut äidiltä parhaat Hannan kamariin ja ruukkujen ympärille hän oli laittanut sievän sievät paperikoristukset.
Päivän Sana
Muut Etsivät