United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun on isä ja kunniantuntoa rinnassa, kun tahtoo, että lapsi on oleva terve ja voimakas, silloin pitää rakastaa raskaana olevaa äitiä niinkuin on rakastanut lempivää vaimoa silloin kuin uusi elämänkipinä sytytettiin pyhällä hehkulla, äärettömällä intohimolla, joka sulattaa molemmat aviopuolisot yhdeksi.
Kiellon tuolle kunnon miehelle! Se ei osoita suurta kunniantuntoa.
Kun hänen kuohuvat ajatuksensa vihdoin puhkesivat sanoiksi, huusi hän vihasta värähtelevällä äänellä: "Petetty! Siis on tämä konna vielä kerran ilkeästi pettänyt minun! Hänessä ei siis ollut rahtuakaan kunniantuntoa ... ei rahtuakaan!
"Provasti, teidän sananne ovat loukanneet minun", vastasi kapteeni närkästyneenä; "jos teillä vähänkään kunniantuntoa on, niin ymmärrätte sen. Te luulette, että se viha, mikä minussa muinoin vallitsi velipuoltani vastaan, on hänen kuolemallaan muuttanut hänen viattomaan poikaansa. Ja kumminkin olitte te vasta ikään todistajana minun ja veljeni sovintoon.
Majurin aikana me seisoimme yksi kuutta, täysissä aseissa olevaa miestä vastaan, ja tässä te seisotte kuusi yhtä vastaan, jolta vielä olette hänen aseensakin riistäneet! Jos teillä olisi hiukankaan kunniantuntoa, te käsillänne kantaisitte majuri Bertelsköldin poikaa! Onko hän vahvan majurin poika? jupisivat miehet selvästi hämillään.
»Tukkisouvari!» kimahti uudelleen, ja ääni oli niin täynnä ylenkatsetta ja loukattua kunniantuntoa, että se viilsi kuin veitsi ja puri kuin hohtimet. Tumma puna lensi Olavin otsalle ja hän saattoi vaivoin hillitä sitä, mikä hänen sisässään alkoi kiehua. »Niin», sanoi hän harvaan ja painokkaasti. »Savenkääntäjöitä on joka nurkassa, mutta oikeita tukkisouvareita harvassa!»
Hän teki liikkeen laihalla, kapealla käsivarrellaan ja jatkoi sen jälkeen niskaansa nykäisten: "sillä vaikkapa olenkin köyhä tyttö, on minussa kuitenkin niin paljon kunniantuntoa, ett'en tahdo tehdä niinkuin muut, mennä sinne ja kutsua häntä luoksemme tanssiin! Minun puolestani tehköön hän, miten vaan tahtoo, sillä en minä hänestä välitä!
En, en takelsi tohtori vapisevin huulin sinun jalomielisyytesi, Liisa, on suurenmoista ja sinun naisellinen osanottavaisuutesi uhraavaista, mutta minä en ole kuitenkaan niin kurja kuin luulet. Minä en ota vastaan sinun uhriasi, sillä minulla on vielä jälellä hiukkanen kunniantuntoa; siksi en voikaan koskaan sallia nuoren, kukoistavan naisen yhdistävän kohtaloaan vanhaan raajarikkoon.
»Isä,» vastasi poika, »sääli sanoa mutta sinulla ei ole hituistakaan kunniantuntoa.» »Felix», jatkoi vanhus, »sinulla on liian vähän tehtävää. Katsoisit edes pulloja herran nimessä, en suinkaan sitä vaadi, sillä onhan tässä neitonen sitä varten mutta se tekisi sinulle sangen hyvää. Joutuisit toisiin tuumiin metsälläkin voisit käydä » »Missä sitten?»
"Ennen minä sentään ottaisin toverikseni tuon pystykorvan kuin näitä hyvästi syötetyitä herraspiskiä." "Elä sano piskiksi, mies, tuommoista poikaa! Näet nyt, eikö vaan luiki Vahti takasin portin taa." "Rauhan mies." "Sepä sen on. Saattaisi se Hektorille riittää voimiltaan, mutta näes, kun ei ole sitä luontoa." "Eikä tarvista." "Ei ole kunniantuntoa, sano vaan suoraan.