United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minullako ei sanan valtaa? Sepä kumma! RENNE. Ei tässä asiassa. Minä saan kujeilla hiukkasen yhtä hyvin kuin muutkin henget, jos niin sattuu. Herran poika, olenhan minäkin henki, jos kohta minulla pohjalastina on lihaa ja verta. Eikös niin? Tule nyt jo tänne, eläkä ponnistele vastaan. HELMI. Elä, Renne hyvä, elä minulla on niin paha omatunto. RENNE. Paha omatunto? Mistä?
"Ennen hämärää täytyy meidän ehtiä kotiin." "Oh, ei hän meitä kuitenkaan kaipaa", vastasi Mathilda, pistäen neulan huiviinsa. "Voimmehan mennä jo nyt kohta." "Teillä on aina jotain esteitä, Aino neiti", vastasi ylioppilas. "Minullako?" kysyi Aino ja seurasi sitten. He kulkivat vähän matkaa pitkin tietä, poikkesivat sitten siitä ja astuivat yli peltojen. Siellä oli mies kaivamassa maasta perunoita.
"Niin no, jospa minä nyt sen olenkin saapa, vaan siinä ne onkin kaikki, eikähän tuo ole paljon, jos sen verran onkin vanhan päivän varaa." "Kuinka paljon lienette vielä muualtakin ja takanannekin on tuhansia", jatkoi vaan Tuomas. "Minullako? Kuka sen on sanonut?" "On sitä sanonut monikin, joka on tiennyt." "Ne valehtelevat, lurjukset!" "Empä ota sitä oikein uskoakseni, että valehtelisivat."
Minullako ... minullako olisi salaisia hankkeita hovia vastaan, puhui Lejonborg; minulla, joka olen parhaat vuoteni uhrannut sen palveluksessa?... Minäkö kohottaisin käteni vanhaa rakastettua kuningasta vastaan, joka jo on haudan partaalla?... Minäkö vehkeilisin sellaista ruhtinasta vastaan, joka on sankari, maansa pelastaja ja kansansa epäjumala?... Voiko kukaan edes ajatella sellaista mahdollisuutta, että minä häväisisin jalointa nimeä, mikä koskaan on jäänyt perinnöksi jälkeläisille?... Ei, ei, se on mahdotonta!... Kukaan ymmärtäväinen ihminen ei usko sellaista!
Hän ei tiennyt oikein itsekään, mitä hän oli tarkoittanut, löysi kuitenkin selityksen ja lisäsi: Mitäs meidän naisten toimista ... mehän emme kykene mihinkään oikeaan. Olisiko teillä sitten puolestanne halua johonkin erityiseen? Minullako? En minä puhu itsestäni erityisesti, yleensä vain meistä naisista.
Planchet, vallan hämmästyksissään, oli parhaillaan sukimassa niitä, ja oli jo kahdesta päässyt. Ah, herra, sanoi Planchet huomaten d'Artagnan'in, kuinka iloinen olen tavatessani teidät! Miksi niin, Planchet? kysyi nuori mies. Onko teillä luottamusta isäntäämme, herra Bonacieux'iin? Minullako? ei rahtuakaan. Sepä hyvä, herrani. Mutta mistä syystä tuo kysymys?
Nuoret herrat, jotka ajattavat partaansa, armahtavat kyllä miesparkaa, joka on kuluttanut kaiken, mitä hänellä on, kustantaakseen kalliin matkan Tukholmaan. No, mitä hänellä on tuossa suuressa, raskaassa arkussa? kysyi piika nenäkkäällä äänellä. Minullako? huudahti äijä aika tavalla säikähtäen. Mitäpä minulla olisi? Ei mitään, rakas lapsi, ei mitään.
Teillä on tänään huonoja ajatuksia minusta, sanoi hän rypistäen kulmakarvojansa. Minullako huonoja ajatuksia? teistä? Mikäpä teitä tänään saattaa olemaan noin allapäin? keskeytti minua Gagin: tahdotteko että eilisen mukaan soitan teille valssin? Ei, ei, vastasi Asja, puristaen käsiänsä yhteen; ei millään ehdolla tänään. En minä tahdo pakoittaa sinua, rauhoitu!...
Ja Martti lähti juoksujalassa Kappelin edustalle. »Onko sinulla, mies, kelloa?...» »Minullako' Ei! ... onko sinulla?» »Minulla on kello, vaikka en ole muuta kuin oppipoika ... mikäs sinä olet?» »Ei ole sinulla kelloa ... valehtelet...» »Etkö sinä näe, että vitjat välkkää ... liivien päällä.» Martti pullisti mahaansa ja rintaansa ... »minulla on samettiliivit ... ja kello ... ja vitjat...»
"Minullako ei ole lapsia!" sanoi Laagje hymyillen, "onhan niitäkin". "Vai niin, oletko saanut lapsia", jatkoi kauppias, "muistan vaan kuulleeni, että olit lapseton ja että vaimosi jo on vanhanpuoleinen. Onko sinulla ottolapsia?" "On", sanoi Laagje, "olen ottanut luokseni sisarenipojan Mellet'in, vaan minulla on myös oma lapsi, pieni tyttö, pieni kaunis tyttö on minulla".