Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Tyhjentäessänsä lasinsa, virkkoi hän äänekkäästi: »Sen tytön maljan me juomme pohjaan!» Niin kävikin ja vieläpä vieraille yhtä suureksi mielihyväksi kuin äskettäin, eikä kukaan paitsi Aleksin sisaret, jotka pöydässä toimittivat emännän virkaa, tietänyt, että malja täydessä totuudessa tyhjennettiin.
"Olen jo kerran teille nimittänyt poikanne oikean morsiamen ja nyt arvaan teillä olevan sen verran ymmärrystä päässä, että lähdette häntä kosimaan." "Antti tule pirttiin, tuo Tahvo pihalta sisään, niin juomme kihlajaiset," sanoi Tommi, "ja tulevana lauvantaina lähtevät nuoret pappilaan 'paadert' lukemaan."
Siellä juomme ja makaamme, ja saammepa vielä tusinan muhkeita Preussin tyttöjä miestä päälle. Ylös, Timoteus. ANTON. Kuuletko, sinä riivattu? ARISTARKUS. Kapteeni tulee. ANTON. Hyvä, Timoteus, hyvä! ANTON. Hän tulee, ja onpa ukolla kiiru. TOMMI. Hän kaapasee kuin Lunkentus, hän lentää nääveliensä siivillä, joiden vinkuna kuuluu aina tänne asti.
Niin kauan kuin kysymykset: »mitä minä syön, mitä minä juon, mitä minä puen ylleni», koskivat ainoastaan yksilön omaa persoonaa, synnyttivät ne alituista pelkoa ja huolta. Mutta kun asiaa ei enää katsottu yksilölliseltä vaan veljelliseltä, yhteiskunnalliselta kannalta kun kysyttiin: »mitä me syömme, mitä me juomme, mitä me puemme yllemme», raukesivat kaikki vaikeudet itsestään.
MUTRU. Suonpa Jumalillekin osansa. Mutta Kitkan kuolemata Minä säälin. Siinä miestä. Syödä, juoda hän osasi, Mutta myös tapella taisi, Kaatuakin kunnialla. Kitkan kunniaksi juomme! JOUKKO. Juomme, juomme! Juovat. Näin petyinkö? Niinkö Kotro mun anasti Kuin taikasimani riisti; Tämäkö jumalten tahto? Nähden KULLERVON tulevan perältä.
Kaikki näyttävät sitä odottavan ja kihlatutkin ovat jo vähän hermostuneita. Sinä pidät pienen puheen, juomme heidän maljansa ja sitten on siitä päästy. VILANDER. Niin, kyllä kai se on parasta, mutta odotahan siksi kun ensimäinen robbertti on mennyt. Mutta mitä minä nyt sanon, minä en juuri ole mikään puhuja, kuin tiedät. AMELIE. No, ainahan sinä nyt muutamia sanoja löydät.
Kenen hartiat täällä kuorman kantavat, herrainko vai työväen? Kuka työn tekee, ja kuka työstä hedelmät nauttii, selitäpäs se seikka. RISTO. Niin, niin, voi olla. Mutta minä oikeastaan tarkoitinkin tällaisia maailmanmattia, kuin sinä ja minä ja moni muu. TOPPO. Jotka muka juomme. Vaan siinäpä se juuri onkin.
Siinä ei vielä mitään, että syömme pimeässä putkassa, mutta syömme rikkinäisistä lautasista ja laseista ja juomme teetä korvattomista kupeista, jotka töintuskin ovat säilyneet tästä hävityksen kauhistuksesta.
Kotvasen kuluttua nousi hän seisoalleen ja tarttui lasiin. "Isäntä tahtoo puhua!" "Hyvät ystävät. Syy, miksi olen teidät kutsunut tänne, ei ole ainoastaan päivän johdosta, vaan siksi että tämä on merkillinen päivä elämässäni. Tänään aamupäivällä kosin erästä nuorta kaunista tyttöä ja sain hänen suostumuksensa. Nimen saatte myöhemmin tietää. Hänen maljansa! Sen juomme pohjaan sampanjassa."
"Meitä ilahuttaisi", sanoi Miss Clarissa, "saada nähdä Mr. Copperfieldia päivällisillä joka sunnuntai, jos hänen sopii. Me aterioitsemme kello kolme". Minä kumarsin. "Meitä ilahuttaisi", jatkoi Miss Clarissa, "saada viikon kuluessa nähdä Mr. Copperfieldia teellä. Me juomme teetä puoli seitsemän". Minä kumarsin taas. "Kaksi kertaa viikkoonsa", sanoi Miss Clarissa, "mutta ylipäänsä ei useammin".
Päivän Sana
Muut Etsivät