United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se on paljasta poikanulikan soittoa kaikki tyyni. Nyt minä en koske viuluun, ennenkuin se ääntää niinkuin Ole Bullin viulu. Hän tuli juosten Karin tykö, niin että tämä oikein hypähti seistessään puuropataa hämmentämässä. Nyt minä en enään kelpaa soittajaksi, Kari, sanoi hän viskaten viululaatikon vuoteelle; uh, minä olen kävellyt itseni oikein hikeen.
Hän avasi puodin toisessa päässä olevan oven ja meni yläkertaan vievän portaan luo; Korin käski hän panna vitjat ovelle ja ääntää, jos joku ostaja tulisi, ja sitten hän saattoi minut kotiinsa, joka nyt monta seuraavaa vuotta oli oleva minunkin.
Isä ja äiti eivät olleet päivälliseltä asti ainoatakaan sanaa vaihtaneet. Lapsetkin, Maija ja Iikka, olivat olleet hiljaa. He istuivat erillään, Iikka tuolilla sohvan päässä, mihin näki ikkunasta kuun, Maija ikkunan ääressä ja katseli kadulle, missä liikkui lapsia suksilla ja kelkoilla. He eivät olleet rohjenneet ääntää edes kuiskaamalla sen vertaa, että olisivat ulospääsyä pyytäneet.
»Jopa isäkin tulee», lausui vaimo iloisena, josta Vimpari oli aivan raivostua. Karkea kiroussana oli pudota hänen huuliltaan ja toinen oli valmiina sen takana. Lapsillekin ajatteli hän karjaista, että olkaa hiljaa, minä taon sen pään seinään, joka ensiksi ääntää. Mutta jokainen lapsi äänsi iloisella, niin soinnukkaalla ylimmän tyytyväisyyden äänellä: isä! Ja käsiä ojennettiin: »Isä, katsokaa.»
Alma istui kivelle; Nymark heittäytyi kuivalle kanervikolle hänen jalkainsa juureen, niin likelle, että nojasi osaksi hänen helmoilleen, jotka hän sillä tavoin veti syrjään jalkojen päältä. Alma ei uskaltanut liikahtaa eikä ääntää, mutta hänen povensa nousi ja laski, päätä huumasi.
"Nyt se on irti meidän puolelta", ääntää Tilda huoaten. "Mikä on irti?" "Jää ... Suomenkin puolelta", vastaa Matti tyynesti, mutta yhä eteenpäin riennämme me siltä. Vähitellen harvenee lumen tulo harvenemistaan ja ilma alkaa yletä. Myrsky tyrtyy viimeinkin rajuimmasta raivostaan. Jo tuikahtaa joku tähtönenkin pilvien raosta.
Hän koetti kiskoutua irralleen tästä piinaavasta olosta, ääntää jotakin, vaan ei nyt tuntunut kulkevan äänikään. Tuntui pahalle ja pyörryttävälle. Huone musteni silmissä.
Tuli kosiin lieto Lemminkäinen, Hälle säisteen neidon äiti ääntää: "Kyllikki on vaimos kassapäinen, Jost' et saa sa huomiotas kääntää." Mutta neittä vaatii tuittupäinen Kauko, murtaa suuta, päätä vääntää. Vihdoin Louhi lausuu: "joutaville Tyttöni ei jouda urohille.
Hän seisoo kadunkulmassa, on lapsi helmassansa niin pureva on syystalven tuuli ja kuolon kuumekukkaset ne palaa poskillansa ja veretön on vilusta huuli. Ja osaisella rievulla hän peittelevi pientään, joka vaikeasti valittaen ääntää ja ohitsensa turkit yllä tuhannet rientää ja turkinkaulan pystyhyn he kääntää. Työtön Hän astuu katukäytävää, on synkkyys silmissänsä.
Kaduilla kaikki on hiljaa, iäinen rauha on mailla. Kyyhkyset hereill' on yksin, katolla tuolla ne ääntää. Naapurin tuuliviiri laiskasti päätänsä kääntää. Vuossataisuntansa uinuu uniset ihmiset täällä. Harmaja syksyaamu talojen päätyjen päällä. Kerjäläisäiti