United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja Ihana oli potkaissut vaunussa maitokiulun säpäleiksi, kun Hanna aikoi sitä lypsää... »Pyhä yksinkertaisuus!» välähtivät ympärille kertyneitten savolaisten silmät. »Kato ruojaa!» huudahti loisen vaimo osanottavasti. Mutta samaan aikaan hänenkin silmänsä jo ennätti vilauttaa emännän pään sivutse: yksinkertaisia, johan tämän näkee! Uutela huomasi silmäin vilaukset, mutta hän vain hymyili.
Rangaista niin että muistaisi vaan ahdistaneensa köyhää ja onnetonta. KUNNARI. Viskataan ruojaa kivellä päähän. TOPRA-HEIKKI. Mitäs hyötyä siitä? Paremman neuvon minä tiedän. MIKKO. No, sanopas! TOPRA-HEIKKI. Otetaan häneltä liiat varat pois ja annetaan niille, jotka tarvitsevat. MIKKO. Mutta kuinkas se käy? TOPRA-HEIKKI. Minä jo äsken mietin asian valmiiksi. KUNNARI. Annahan kuulla.
"Vai humalassa!... Selvempi toki olit kuin nyt, ihan selvä ... sen voipi emäntäkin todistaa... Vai humalassa, katsohan ruojaa vain!... "No humalassa minä silloin olen ollut, kun sinun lienen naida aikonut... Kyllä saat antaa sen sormuksen pois ... ja kellon myös ... ei siitä kuitenkaan mitään tule, ei..."
Jos tuon arvasin, niin laitoinkohan minä. Tuliko se vastuukaan kirjoitetuksi ja lähetetyksi? Tuli se, vaan vasta iltapäivällä. Ja siihen asti sinä juottelit sitä ruojaa. Vieläkö se otti palkkaa? Otti neljä markkaa, sanoi olevansa puutteessa, vaan aikoi se kirjoittaa siitä samasta maksusta vielä vastakin, jos tarvitaan. Vai saisi tulla vieläkin juottamaan. Pitäköön.
Piatta oli ääneti, kunnes näki, että Laara pisti rahan kukkaroonsa, mutta sitten hän alkoi puhua, että olisi toki tohtorin pitänyt ottaa, kun heidän mökillään asti käveli semmoista ruojaa katsomassa, joka puhui tuulta taivasta, josta maksaisi vaikka mitä, ennenkuin semmoista laskisi kaiken maailman tietoon.
Katoppas ruojaa, kun repäsi ikeneensä ja meni, virkkoi Ahola, vaan Paavola ei puhunut mitään, viskasi vain siimansa veteen ja onki päätään kääntämättä. Hän oli kasvoiltaan tyyni, vaan sisässä kuohui sappi ja yritti myötään pulpahtamaan esiin. Kului hetkinen. Toverin synkkä äänettömyys tuntui Aholasta vähän rasittavalta ja taas rupesi hän verkalleen kertomaan muuatta juttua, tällä kertaa uutta.
Ruokalevon jälkeen kantoi istukas-Pekka jäisen pärepölkyn sisään ja romahutti sen olaltaan lattialle, niin että koko tupa hytkähti ja öljy lampussa liikahti. So, so! sanoi isä. Mitä sinä nyt? Toin pärepölkyn sulamaan eihän sitä jäistä ruojaa kukaan kisko. Eihän sitä ole pakko kiskoakaan, sanoi isä ja iski meille silmää. No, ei kai se tuommoisenaankaan pala. Eihän sen ole pakko palaakaan.