United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin olivat he seisoneet siinä rinnatusten jo hyvän hetken, kun Ahola taas rupesi ajan ratoksi kertomaan jotakin vanhaa tapausta, jonka hän jo ennenkin oli tarinoinut. Näinikäänhän me oltiin tässä kosken rannalla poikasina pahasina kerran ongella, kun tuosta lepikosta rupesi kuulumaan rapsetta... Sen sinä olet kertonut jo sata kertaa, keskeytti Paavola äkäsellä äänellä.
Katoppas ruojaa, kun repäsi ikeneensä ja meni, virkkoi Ahola, vaan Paavola ei puhunut mitään, viskasi vain siimansa veteen ja onki päätään kääntämättä. Hän oli kasvoiltaan tyyni, vaan sisässä kuohui sappi ja yritti myötään pulpahtamaan esiin. Kului hetkinen. Toverin synkkä äänettömyys tuntui Aholasta vähän rasittavalta ja taas rupesi hän verkalleen kertomaan muuatta juttua, tällä kertaa uutta.
Paavola teki sen aivan yhtä taitavasti, vaan hän katsoi sittenkin tarkasti toverinsa kaikkia temppuja ja matki hänen pienimpiäkin liikkeitään. Ei auttanut. Sillaikaa kun hän sai yhden kalan, oli Ahola tavallisesti nykässyt kaksi. Sinä repäset ehkä liian rutosti, kosk'ei ne sinulla nouse, arveli Ahola toisinaan, ja Paavola rupesi heti vielä tasasemmin vetämään.
PAAVOLA: Tiedäthän itse, ettei valtakirjas mitään auta, kun sinut kiinni saavat. Onko tämä ensi kerta! Samuli, sinä pelastit poikani kerran. Tuolla hän on, Rolli, nyt jo partasuuna. (Rollille): Tähystele, tähystele sinä! (Samuel Cröellille):
Ja uusilla kojeillaan kuupitti hän seuraavana aamuna onkirantaan ja tervehti melkein voitonriemulla Aholaa, joka siellä jo uitti lankaa, vaikkei vielä ollut yhtään kalaa saanut. Paavola viskasi perhonsa virtaan ja tempasi paikalla harrin törmälle. Ja minuutin perästä jo toisen. Ahola ei ollut vielä saanut yhtään, Paavola oli jo varmana, että onnen pyörä vihdoinkin oli käännähtänyt.
Mutta Paavola ei saanut kaloja hetikään sen vertaa kuin Ahola ja syytä siihen hän ei voinut käsittää. Alusta kesää hän ei sitä paljon huomannutkaan, ihmetteli vain toisinaan, laski siitä väliin leikkiä ja arveli ylipäätään, että sattuma tuon mahtanee vaikuttaa.
LAHNAS: Hiisi teitä odottakoon! PAAVOLA: Tunnen sinut Samuli. Oh sinua, Samuli, Samuli! SAMUEL CR
Nyt kulki Paavola jo ja mietti tuota yöt ja päivät, epäili ja vainusi, ja kävi siitä koko elämäänsä tyytymättömäksi ja sairaaksi. Hän saattoi noissa hiljaisissa mietteissään ärsyttää mielensä niin kiihkeäksi, että hän kähisi. Aih! kuinka hän toisinaan vihasi tuota salakavalaa miestä! Jo monesti oli Paavola tuuminut heittää koko kalastuksen pois, vaan ei malttanut eikä voinut.
Eipä tuo auta vaikka verkemminkin nostaisi, mikä hänessä kiikastanee. No se somaa on, nousevat nuo mulla. Ethän vain pitäne väkää liiaksi näkyvissä, sitten ne sinua vain härnäävät. Ei ollut Paavola sitäkään virhettä tehnyt, kyllähän hän jo ne temput tiesi.
Huomenna saan minä ehkä saman verran kaloja kuin hän ja toisena päivänä jo kenties enemmän, eihän tässä harrin onginnassa mitkään taikatemput voi auttaa. Vaan huominen päivä tuli ja taas sama juttu. Vaikka Paavola koettikin pysyä rauhallisena ja välinpitämättömänä, huomasi hän itsekin, kuinka hän kävi kärtysämmäksi joka aamu.